Kahvikuppi höyryää pöydällä, mutta se ei tarjoa pelastusta tänään. Istun näppäimistön ääressä, tuijotan tyhjää ruutua ja yritän virittää ajatukseni jonoon. 

Uutiskirjeen idea on kirkas mielessä, mutta sanat tuntuvat tänä aamuna liukenevan ilmaan ennen kuin ehtivät näytölle asti.

Yritän aloittaa monta kertaa. Ensimmäinen lause syntyy vaivoin, mutta pysähtyy kesken kaiken. Liian jäykkä, liian mitäänsanomaton. Pyyhin sen pois ja yritän uudelleen.

Toista minuuttia myöhemmin tuijotan edelleen tyhjää ruutua. Pieni turhautuminen alkaa hiipiä mieleen: Miksi tämä tuntuu tänään näin vaikealta?

Vedän syvään henkeä. Sen sijaan, että jäisin vellomaan epäonnistumisen tunteessa, päätän tehdä jotain erilaista. Kirjoita vain pieni osa, sanon itselleni. Ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä, vaan riittää, että saan yhden kappaleen kirjoitettua.

Kirjoitan muutaman lauseen, vain pienen alun, ja hyväksyn, että se saa riittää tältä erää.

Sitten suljen tiedoston ja siirryn keittiöön tyhjentämään astianpesukonetta.

Yllättäen pieni tauko tekee ihmeitä. Sanat alkavat virrata mielessäni, melkein kuin itsekseen.

Kun palaan myöhemmin takaisin, huomaan jatkavani kirjoittamista kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Vaikean alun jälkeen työ sujuu lähes kevyesti.

Aamun kankeus oli vain hetkellinen pysähdys.

Tuo aamu muistutti, mitä vaikeat päivät voivat opettaa.

Kyse ei ole siitä, etteikö vastoinkäymisiä tulisi, vaan siitä, miten niihin reagoi.

Vaikeina hetkinä täydellisyys ei ole tärkeintä, vaan liikkeellä pysyminen.

Huonot päivät eivät määrittele ketään, mutta se, miten niistä selviää, vaikuttaa pitkällä aikavälillä enemmän kuin huippuhetket.

Hyväksyminen, että huonoja päiviä tulee, voi avata uusia näkökulmia. Niissä piilee mahdollisuus oppia arjen olennaisia taitoja: joustavuutta, luovuutta ja armollisuutta itseä kohtaan.

Vanhemmuudessa tämä voi tarkoittaa kiireisen aamun kaaosta, jossa kaikki tuntuu menevän pieleen. Lapset eivät pukeudu ajoissa, aamiainen kaatuu lattialle ja itsellesi ei jää hetkeäkään rauhaa.

Huonona päivänä riittää, että kaikki pääsevät ulos ovesta. Täydellinen harmonia ei ole välttämätöntä, kunhan tehtävä tulee hoidetuksi.

Vaikeat päivät: Suorituskyvyn todellinen mittari

Tänä aamuna, kun istuin näppäimistön äärellä yrittäen kirjoittaa uutiskirjettä, mikään ei sujunut.

Tavoittelin sujuvaa aloitusta, mutta jokainen kirjoitettu lause tuntui väärältä. Yritin uudelleen ja uudelleen, mutta jokainen yritys vain lisäsi turhautumistani.

Lopulta tein päätöksen: kirjoitan vain pienen osion ja siirryn hetkeksi muuhun. Se tuntui häviöltä, mutta samalla tiesin, että vähäinenkin edistys on parempi kuin jumiutuminen paikalleen.

"The greatest glory in living lies not in never failing, but in rising every time we fail." — Nelson Mandela

Sama tunne on tuttu myös treeneistä. On päiviä, jolloin keho tuntuu raskaalta ja jokainen liike vaatii enemmän ponnistelua kuin pitäisi.

Judoajoilta muistan hetkiä, jolloin otteluvalmistautuminen tuntui tahmealta. Jalat eivät liikkuneet kuten halusin ja fokus karkaili.

Silti juuri ne päivät opettivat eniten: miten työskennellä vaikean tunteen läpi ja tehdä edes se, mikä on mahdollista.

Vaikeat päivät ovat arjen vastine painaville treeneille. Niissä piilee valtava arvo, vaikka ne tuntuvat raskailta ja epämukavilta.

Ne eivät ole merkki epäonnistumisesta, vaan tilaisuus vahvistaa resilienssiä ja oppia mukautumaan tilanteisiin.

Aivan kuten treenipäivä, jolloin tavoitteena ei ole maksimisuoritus vaan perussuorituksen varmistaminen, huonot päivät rakentavat kestävyyttä ja valmistavat kohtaamaan tulevia haasteita.

Vaikea päivä ei kerro siitä, kuinka hyvä olet parhaimmillasi, vaan siitä, kuinka hyvin pidät itsesi liikkeessä pahimmillasi. Se on todellinen suorituskyvyn mittari.

Perfektionismin ansassa 

Perfektionismi tekee vaikeista päivistä raskaampia kuin niiden pitäisi olla. Se kuiskii, että jos et pysty parhaimpaasi, olet epäonnistunut.

Tämä ajatus hiipi mieleeni myös sinä aamuna, kun uutiskirjeen kirjoittaminen ei ottanut sujuakseen.

Perfektionismi ei tyytynyt siihen pieneen osaan, jonka kirjoitin, se halusi enemmän. Se halusi täydellisyyttä.

Tuo tunne ei ole uusi. Judoaikoina jokainen huono treeni tai otteluvalmistautuminen sai perfektionismin nostamaan päätään. Se ei huomioinut kontekstia. Sitä, että olin väsynyt, loukkaantunut tai yksinkertaisesti vain ihminen.

Perfektionismi on armoton vaatimuksissaan ja nopeasti valmis leimaamaan koko päivän epäonnistuneeksi.

Todellisuus on toisenlainen. Huono päivä ei ole epäonnistuminen, vaan mahdollisuus oppia ja kasvaa.

Siinä piilee resilienssin todellinen arvo: kyky jatkaa eteenpäin, vaikka kaikki ei sujuisikaan odotetusti.

Silloin kyse ei ole siitä, kuinka täydellisesti asiat menevät, vaan siitä, miten hyvin pystyy toimimaan silloin, kun kaikki tuntuu tahmealta.

Perfektionismi tekee tämän vaikeaksi. Se saa unohtamaan, että jokainen pieni askel eteenpäin on arvokas.

Se vaatii isoja harppauksia tai täydellisyyttä ja jättää huomiotta ne hetket, jolloin pelkkä liikkeellä pysyminen on voitto itsessään.

Juuri siksi huonot päivät ovat niin arvokkaita.

Ne pakottavat haastamaan perfektionismin ja kysymään: Mikä on riittävän hyvä tänään?

Se on kysymys, johon vastaaminen on usein vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa.

Kun hyväksyy keskinkertaisuuden, alkaa nähdä vaikeat päivät uudessa valossa. Ei esteinä, vaan mahdollisuuksina rakentaa jotain pysyvämpää.

Treenien tapaan myös arjessa vaikeat päivät opettavat sen, mikä todella on tärkeää: joustavuus, armollisuus ja kyky keskittyä siihen, mitä voi tehdä – ei siihen, mitä ei voi.

Huono päivä ei määrittele minua tai sinua. Se on vain yksi osa suurempaa matkaa.

Vaikeat päivät rakentavat kestävyyttä

Huonot päivät voivat tuntua esteiltä, mutta ne ovat mahdollisuuksia kehittää taitoja, joita ei huippuhetkinä opi.

Nämä päivät opettavat sietämään epämukavuutta, mukautumaan muuttuneisiin tilanteisiin ja jatkamaan eteenpäin pienin askelin.

Parhaat suoriutujat eivät ole niitä, jotka loistavat ainoastaan hyvänä päivänä. He ovat niitä, jotka nostavat suoritustensa perustasoa huonoina hetkinä.

Miksi perustaso on kaikkein tärkein?

Pitkäjänteinen menestys ei synny vain huippuhetkistä, vaan siitä, miten suoriutuu vaikeuksien keskellä.

Jos pystyt nostamaan huonojen päivien perustasoa, varmistat, että kokonaisuutesi pysyy vakaana ja vahvana.

Tämä ei vaadi täydellisyyttä, vaan riittävän hyvää suoritusta. Standardia, joka estää notkahdukset ja pitää sinut liikkeessä.

Huonona päivänä perustason nostaminen tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa:

• Työtehtävissä siirryt vaativista projekteista pienempiin ja nopeampiin tehtäviin, jotka tuovat edistymisen tunnetta.
• Treeneissä kevennät rasitusta tai vaihdat pitkät intervallit lyhyempiin. Tämä muutos palauttaa uskoa omaan suorituskykyyn.
• Luovassa työssä vaihdat tehtävää tai paikkaa, jolloin uudet ärsykkeet auttavat mieltä palautumaan ja keskittymään uudelleen.

Huonojen päivien käsittelyssä yksi tärkeimmistä taidoista on lyhyt muisti. Monet huipputriathlonistit, kuten Jan Frodeno, kokevat kilpailun aikana odottamattomia haasteita. Teknisiä ongelmia pyöräosuudella, energian hiipumista tai raskaita hetkiä juoksussa. Sen sijaan, että he jäisivät kiinni vastoinkäymisiin, he keskittyvät seuraavaan vetoon vedessä, seuraavaan polkaisuun tai seuraavaan askeleeseen, varmistaen, että liike jatkuu aina maaliin asti.

Arjessa tämä tarkoittaa kykyä päästää irti siitä, mikä ei mennyt odotetusti, ja keskittyä siihen, mitä voi tehdä nyt.

Lyhyt muisti ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Se tarkoittaa vapautta olla jumittumatta menneeseen.

Joskus huonot päivät johtuvat fysiologisista syistä. Keho on väsynyt tai mieli tuntuu tahmealta.

Näissä tilanteissa pienet muutokset voivat palauttaa toimintakykyä. Esimerkiksi yksinkertaiset fyysiset rutiinit, kuten kasvojen pesu luo hetkellisen uudelleenkäynnistyksen mielelle ja keholle.

Kaikki eivät suhtaudu huonoihin päiviin kasvun paikkoina. Aiemmassa kirjoituksessa käsittelin haasteista selviämisen näkökulmia: Miksi haaveilet ongelmattomasta elämästä? Opi selviämään haasteiden keskellä.

Usein ne nähdään välttämättöminä pahoina, jotka vain pitää selvittää.

Todellisuudessa huonot päivät ovat kuin treeniä vaikeita hetkiä varten.

Niiden aikana harjoittelet resilienssiä. Kykyä nousta takaisin jaloillesi, mukautua ja jatkaa eteenpäin.

Urheilijat tietävät tämän intuitiivisesti. Huonot harjoitukset eivät ole epäonnistumisia, vaan mahdollisuuksia tarkistaa tekniikkaa, kehittää mielenhallintaa ja rakentaa fyysistä ja henkistä kestävyyttä.

Tämä sama ajatus pätee myös arkeen ja työelämään.

Usein huonon päivän keskellä auttavat pienet asiat:

• Vaihdan näkökulmaa: Kirjoittamisen sijaan tyhjennän astianpesukoneen. Yksinkertainen tehtävä palauttaa toiminnan tunteen.
• Pienennän tavoitetta: En kirjoita koko artikkelia, vaan vain yhden kappaleen.
• Pidän tauon: Lyhyt kävely tai juttutuokio jonkun kanssa tuo uutta energiaa.

Näillä yksinkertaisilla toimilla voi keskeyttää negatiivisen kierteen ja luoda tilaa uudelle alulle.

Kun hyväksyt huonot päivät osaksi arkea, alat nähdä niiden positiiviset puolet.

Niiden kautta kehität kykyä olla mukautuva, joustava ja henkisesti vahva.

Näet, että täydellisyys ei ole tavoittelemisen arvoista. Tärkeämpää on, että huonoinakin hetkinä pystyt jatkamaan.

Huono päivä ei vie sinua taaksepäin. Se rakentaa sinua tulevaisuutta varten, jos vain annat sille mahdollisuuden.

Vaikeat päivät paljastavat elämän todellisen luonteen

Vaikeat päivät nostavat esiin elämän ydinristiriidan: halun hallita ja väistämättömän keskeneräisyyden, joka pakottaa hyväksymään rajallisuuden.

Ne haastavat arvioimaan, mitä tarkoitus ja merkitys todella ovat.

Onko arvo ainoastaan huippuhetkissä, vai löytyykö se siitä, että epätäydellisyyden keskellä jatkaa eteenpäin, vaikka mitään takeita onnistumisesta ei ole?

Olen kokenut tämän ristiriidan lukemattomia kertoja, niin tatamilla kuin arjessakin. Muistan judoajoilta otteluita, joissa tunsin jo ensimmäisistä sekunneista lähtien, ettei tämä ole se päivä.

Kroppa tuntui raskaalta, eikä fokus pysynyt siellä, missä sen olisi pitänyt olla. Silloin ei ollut aikaa miettiä, minkälainen huippusuoritukseni voisi olla. Ainoa vaihtoehto oli jatkaa ja tehdä parhaani niillä resursseilla, jotka sillä hetkellä olivat käytössä.

Samoin arjessa on hetkiä, jolloin kaikki tuntuu pysähtyneen. Kirjoittaessa, kun sanat eivät tule tai motivaatio on kadoksissa, mielessä käy kysymys: Miksi edes yrittää? Ja silti huomaan jatkavani, vaikka hitaasti.

Kuten filosofi Albert Camus kertoo, elämä on pohjimmiltaan absurdi. Jatkuvaa kamppailua, jossa täydellisyys ja hallinta ovat illuusioita.

Jokainen tyhjä ruutu ja jokainen tahmea askel on kutsu kohdata tämä absurdius suoraan.

Merkitys ei löydy siitä, että asiat menevät täydellisesti, vaan siitä, että hyväksyy epätäydellisyyden osaksi kokonaisuutta.

Vaikeat päivät eivät ole merkki heikkoudesta tai epäonnistumisesta.

Ne paljastavat sen, kuinka pitkälle on valmis menemään epävarmuuden ja epätäydellisyyden kanssa.

Jokaisella tahmealla hetkellä opin jotain itsestäni. En siitä, kuinka hyvä olen parhaimmillani, vaan siitä, kuinka sinnikkäästi jatkan pahimmillani.

Huonojen päivien alhaisin taso

Huonot päivät ovat osa elämää, mutta niiden ei tarvitse viedä kaikkea mukanaan.

Tärkeintä on oppia nostamaan oman suoritustason alhaisinta kohtaa, niin että vaikeinakin hetkinä pystyt toimimaan riittävän hyvin.

Pysähdy ja arvioi. 

Ensimmäinen askel on tunnistaa, milloin päivä ei suju. Huonon päivän merkkejä ovat esimerkiksi turhautuminen, motivaatio-ongelmat tai tunne siitä, että mikään ei mene suunnitelmien mukaan.

Tärkeintä on pysähtyä hetkeksi ja hyväksyä tilanne ilman itsesyytöksiä.

Esimerkiksi eräänä aamuna, kun istuin kirjoittamassa uutiskirjettä, tuntui siltä, ettei mikään suju. Jokainen lause, jonka kirjoitin, oli mielestäni väärä, ja turhautuminen alkoi kasvaa.

Päätin pysähtyä. Huomasin, että kyse ei ollut taidoistani, vaan siitä, että odotin liikaa itseltäni heti aamun ensimmäisellä tunnilla.

Tee pieni muutos.

Jos mikään ei tunnu toimivan, muuta jotain. Se voi olla ympäristön vaihtaminen, tehtävän keventäminen tai jopa yksinkertainen tauko. Pienillä muutoksilla voi olla suuri vaikutus.

Tuo samainen aamu opetti minulle tämän. Kun kirjoittaminen ei onnistunut, päätin lopettaa yrittämisen hetkeksi ja tehdä jotain muuta. Tyhjensin astianpesukoneen.

Tämä pieni toiminta auttoi mieltäni siirtymään pois jumittuneesta tilasta. Kun palasin kirjoittamisen pariin, sanat alkoivat taas virrata.

Hyväksy keskinkertaisuus.

Perfektionismi on huonojen päivien pahin vihollinen. On tärkeää muistuttaa itselleen, että täydellisyyttä ei tarvitse tavoitella. Riittää, että saa jotain tehtyä, olipa se kuinka pientä tahansa.

Esimerkiksi treeneissä keskinkertaisuus tarkoittaa sitä, että raskaina päivinä ei yritä vetää huipputuloksia, vaan keskittyy tekemään liikkeet oikein ja pysymään liikkeessä.

Samoin kirjoittamisessa päätin hyväksyä, että yhden kappaleen kirjoittaminen riittää sinä aamuna. Se ei ollut täydellinen suoritus, mutta se oli riittävä askel eteenpäin.

Luo uusi suunta.

Kun huono päivä on käynnissä, se voi helposti alkaa tuntua umpikujalta. Siksi on tärkeää päättää, mitä tekee seuraavaksi, vaikka se olisi kuinka pieni päätös. Tämä askel auttaa palauttamaan hallinnan tunteen.

Tämä pieni päätös on usein muuttanut päiväni suunnan ja palauttanut uskon tekemiseen.

Jatka toimimista.

Tärkein askel: älä pysähdy täysin.

Vaikka tuntuu vaikealta, tee edes jotain pientä. Tämä voi olla yksi pieni tehtävä tai vaikka lyhyt kävely.

Liikkeessä pysyminen estää negatiivisen kierteen ja auttaa näkemään, että vaikeuksista voi selvitä.

Pienikin toiminta antaa tunteen siitä, että asiat liikkuvat eteenpäin.

Huonoinakin hetkinä voi tehdä jotain arvokasta ja usein juuri nämä pienet teot auttavat vahvistamaan kestävyyttä pitkällä aikavälillä. 

Huonot päivät eivät enää tunnu musertavilta, kun niille antaa oikean kontekstin.

Ne eivät ole esteitä, vaan harjoitusta mahdollisuus vahvistaa kykyä mukautua ja jatkaa eteenpäin.

Vaikeat päivät paljastavat totuuden

Vaikeat päivät eivät ole vain osa arkea, ne ovat sen todellinen mittari.

Ne erottavat ne, jotka jäävät paikalleen, niistä, jotka jatkavat eteenpäin.

Hyvänä päivänä kuka tahansa voi suoriutua, mutta vaikeina hetkinä näytät, mistä sinut on tehty.

Juuri nämä päivät määrittelevät, pysytkö liikkeessä vai annatko epäonnistumisen pelon viedä voiton.

On helppo jäädä kiinni ajatukseen, että huono päivä on merkki heikkoudesta.

Mutta todellisuus on karu: jos et opi sietämään epätäydellisyyttä, et opi mitään.

Täydellisyyden tavoittelu huonoina hetkinä on tapa paeta vastuuta.

Oletko valmis hyväksymään, että täydellisyys ei ole koskaan ollut välttämätöntä?

Vaikeat päivät eivät ole esteitä, vaan suodattimia.

Ne pakottavat sinut näkemään, mikä on todella tärkeää ja mikä ei.

Jos uskallat kohdata ne, ne eivät vain kasvata sinua, vaan tekevät sinusta ihmisen, joka on valmis kohtaamaan mitä tahansa.

Mutta jos väistät ne, jäät samalle tasolle, missä olet aina ollut. Valinta on sinun.

Kiitos lukemisesta,
Tomi