Minut iskettiin tatamiin Japanissa tavalla, joka mursi ylpeyteni. Olin tullut tänne löytämään judon syntyjuuria: oikean tekniikan, mielen ja kehon synkronian. Mutta makasin nyt lattialla miettien: Entä jos elämässä on asioita, joita ei voi voittaa?

Vuonna 2003 olin ensimmäistä kertaa Japanissa. Matkustin sinne judon synnyinmaahan oppimaan lajista ja sen kulttuurisista juurista.

Päivät kuluivat tatamilla, mutta vapaa-ajalla ehdin välillä kiertää temppeleitä, toreja ja pikkukahviloita, joissa syvennyin paikalliseen elämänrytmiin.

Halusin ymmärtää japanilaista mielenmaisemaa paremmin.

Illalla luin kirjaa japanilaisista arvoista ja ajattelutavoista. Yksi luku käsitteli termiä shoganai. Sanan suora käännös oli "ei mitään tehtävissä," mutta kirjan teksti vei ajatusta syvemmälle.

Se selitti, että shoganai ei tarkoita luovuttamista tai välinpitämättömyyttä, vaan kykyä hyväksyä hallitsemattomat asiat ja siirtää energia hallittaviin asioihin.

Istuin pitkään ajatuksissani. Mieleeni nousi edellisen päivän harjoitukset, joissa olin joutunut toistuvasti mattoon. Jokainen kaatuminen oli saanut minut turhautumaan.

Olin keskittynyt epäonnistumisiin sen sijaan, että olisin miettinyt, mitä voisin oppia tai muuttaa seuraavalla kerralla.

Shoganai tuntui kuin suoralta vastaukselta: hyväksy se, mitä et voi kontrolloida, ja keskity seuraavaan liikkeeseen.

Lopulta tämä yksinkertainen ajatus jäi pysyvästi mieleeni. Palasin kotiin uudella asenteella. Yrittäjänä ja isänä kohtaan jatkuvasti tilanteita, joissa suunnitelmat menevät uusiksi. Shoganai muistuttaa minua siitä, että murehtimisen sijaan on parempi miettiä, mitä voisin tehdä seuraavaksi.

Se on auttanut minua keskittymään olennaiseen ja säilyttämään rauhallisuuden kaaoksen keskellä.

Turhautumisen juurilla

Jokaisessa meissä asuu syvä tarve hallita ympärillämme olevia tapahtumia. Tarve juontaa juurensa ihmisen perustavanlaatuiseen haluun kokea turvallisuutta ja ennustettavuutta.

Kontrolli antaa meille tunteen, että voimme vaikuttaa kohtaloomme, mikä auttaa meitä tuntemaan itsemme vahvemmiksi ja valmistautuneiksi.

Mutta mitä tapahtuu, kun todellisuus iskee vasten kasvoja ja muistuttaa, ettei elämä aina toimi logiikkamme mukaan?

Tätä vastaan taistelee egomme. Osa meistä, joka kieltäytyy hyväksymästä haavoittuvaisuuttamme.

Tatamilla tämä ilmeni jokaisella kerralla, kun joku teki täydellisen heiton. En nähnyt sitä oppimisen mahdollisuutena. Näin vain epäonnistumisen ja henkilökohtaisen heikkouden.

Yritin kovempaa, puskin voimieni äärirajoille ja tuhlasin kaiken energiani epäonnistumiseni analysointiin. Sama toistui arjen eri tilanteissa. Kun suunnitelmat menivät uusiksi, aloin murehtia lopputuloksia ja käydä mielessäni loputtomia "mitä jos" -skenaarioita.

Tunsin, kuinka turhautuminen alkoi valua yli arjen pienissäkin asioissa. Miksi tämä tapahtuu juuri minulle? Miksi kaikki tuntui niin vaikealta?

Filosofiassa on pitkään pohdittu sitä, että ihmisen tulisi erottaa asiat, joihin hän voi vaikuttaa, ja ne, joihin hän ei voi. Vapaus syntyy siitä, että ihminen lakkaa vastustamasta väistämätöntä.

Tästä huolimatta nykyaikainen elämä on ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa. Meitä pommitetaan jatkuvasti viesteillä, jotka kertovat, että kaikki on saavutettavissa, kunhan vain yritämme tarpeeksi.

Tämä ajatus on houkutteleva, mutta samalla petollinen.

Se ruokkii illuusiota siitä, että voimme hallita kaikkea, kun todellisuudessa vain pieni osa elämästämme on vaikutuspiirissämme.

Mitä enemmän yritin kontrolloida asioita, jotka eivät olleet hallinnassani, sitä enemmän turhautumiseni kasvoi.

Tämä ei ollut pelkkää henkistä uupumusta, se oli myös fyysistä.

Stressin aiheuttama kortisolitasojen nousu sai aikaan unettomia öitä ja jatkuvan levottomuuden tunteen.

Stressiä aiheuttavat erityisesti asiat, joita koemme hallitsemattomiksi. Kun emme pysty hyväksymään näitä rajoitteita, kehomme jää hälytystilaan.

Mieli käy kierroksilla, etsien turhaan ratkaisua ongelmaan, jota ei voi ratkaista.

"It’s not what happens to you, but how you react to it that matters." - Epictetus

Tässä on ongelman ydin.

Ihmisten on valtavan vaikea hyväksyä sitä, että jotkin asiat ovat täysin heidän vaikutusvaltansa ulkopuolella.

Se tuntuu melkein kuin luovuttamiselta, ikään kuin myöntäisimme heikkoutemme.

Todellisuudessa tämä vastustus vie meiltä voiman keskittyä siihen, mihin voimme vaikuttaa.

Sen sijaan, että käyttäisimme energiaamme olennaiseen, kulutamme itsemme loppuun taistelussa väistämätöntä vastaan.

Se on uuvuttavaa, turhaa ja vie kaiken energian siitä, mitä voisimme tehdä oman elämämme hyväksi.

Illuusio, että voisimme hallita enemmän kuin oikeasti voimme, on syy siihen, miksi tunnumme välillä uupuneilta, riittämättömiltä ja eksyneiltä.

Todellinen ongelma ei ole ulkopuolinen maailma, vaan se, miten suhtaudumme siihen.

Tässä kohtaa shoganai tarjoaa vapautuksen.

Hyväksynnän voima

Todellinen vapaus ja tehokkuus tulevat siitä, että hyväksyt hallitsemattoman ja keskityt siihen, mikä on omassa vallassasi.

Tämä ajattelutapa ei ollut minulle pelkkä teoria.

Siitä tuli välttämättömyys, kun tyttärelleni annettiin vaikea diagnoosi nimeltään Rettin oireyhtymä.

Se oli hetki, joka mursi kaikki ennakkokäsitykseni siitä, mitä vanhemmuus voisi olla.

Kuullessani diagnoosin en voinut tehdä muuta kuin istua ja hengittää. Pääni oli täynnä kysymyksiä: Miksi juuri meidän perhe? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Miten tästä selvitään?

Ensimmäiset viikot ja vuodet kuluivat kaaoksen ja epävarmuuden keskellä.

Yritin kontrolloida kaikkea: hoitoja, aikatauluja, jopa omia tunteitani.

Mutta mitä enemmän yritin hallita, sitä enemmän tunsin uupuvani.

Lopulta mieleeni palasi ajatus, jonka olin oppinut tatamilla ja jonka olin kohdannut Japanissa – shoganai.

Olin jälleen tilanteessa, jossa minun täytyi hyväksyä, että oli asioita, joita en voinut muuttaa.

En voinut poistaa lapseni sairautta tai hallita tulevaisuutta.

Mutta voisin olla läsnä.

Voisin keskittyä siihen, miten tukea häntä ja meidän perhettämme parhaalla mahdollisella tavalla.

Hyväksyminen ei tehnyt tilanteesta helppoa. Mutta se antoi minulle tilaa hengittää.

Kun päästin irti tarpeesta yrittää hallita mahdotonta, huomasin, että pystyin keskittymään niihin asioihin, jotka todella merkitsivät.

Läsnäolo lapsilleni, tuki puolisolleni, oma jaksamiseni.

Nämä olivat asioita, joihin pystyin vaikuttamaan.

Se riitti.

Rajojen tunnistaminen ja rauhan löytäminen

Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Se on viisautta erottaa, mihin energia kannattaa suunnata.

Tämä muutos ei ollut vain henkinen, vaan myös käytännöllinen. Aloin asettaa selkeitä rajoja ajankäytölleni, jotta pystyin paremmin keskittymään tärkeimpiin asioihin.

Lopetin itseni syyllistämisen siitä, mitä en voinut tehdä. Sen sijaan mietin jokaisessa tilanteessa: Mitä voin tehdä nyt?

Tämä ajattelutapa ei ainoastaan auttanut minua perhe-elämässä, vaan myös yrittäjänä.

Huomasin, että kun lakkaan murehtimasta hallitsemattomia tekijöitä – markkinan muutoksia tai odottamattomia haasteita. Pystyn tekemään päätöksiä selkeästi ja keskittyneesti.

Shoganain periaate on vapauttanut minut tarpeettomasta kuormasta ja opettanut, että rauha löytyy vasta, kun hyväksyy elämän epätäydellisyyden.

Kyse ei ole siitä, että antaisin periksi, vaan siitä, että päätän, missä voin tehdä eron.

Jokainen meistä voi löytää saman vapauden, kunhan uskaltaa päästää irti turhista taisteluista ja kohdistaa energiansa sinne, missä sillä on merkitystä.

Shoganai 3-askelta: Kohti vahvempaa mieltä

Judo-opetuksissa on yksi periaate, joka toistuu kaikessa: et voi hallita, miten vastustaja liikkuu, mutta voit aina vaikuttaa omaan reagointikykyysi. Tämä ajatus istuu syvällä judossa ja samalla myös shoganain filosofiassa.

Molemmissa on kyse hyväksynnästä ja toiminnasta. Kun yhdistin nämä ajatukset omaan elämääni, syntyi Shoganai 3 askeleen -malli – käytännön työkalu, joka auttaa toimimaan vaikeissakin tilanteissa.

Tämä malli ei ole teoreettinen ajatusleikki. Se on peräisin oikeasta elämästä. Niistä hetkistä, jolloin minun oli pakko löytää keino selvitä eteenpäin. Kuten silloin, kun tyttärelleni annettiin vaikea diagnoosi ja maailma tuntui hetken pysähtyvän.

Tämä ajattelutapa ei syntynyt yhdessä yössä. Vei vuosia oppia päästämään irti siitä tarpeesta hallita kaikkea.

Vuosia, jolloin huomasin kerta toisensa jälkeen uuvuttavani itseni yrittämällä ratkoa ongelmia, joihin minulla ei ollut mitään vaikutusvaltaa.

Jokainen harha-askel, jokainen epäonnistunut yritys hallita mahdotonta, opetti minulle tämän mallin merkityksen.

Vasta toistuvien epäonnistumisten ja lopulta hyväksynnän kautta ymmärsin, että mielenrauha löytyy keskittymällä siihen, mikä on oikeasti omassa vallassani.

Oli helppoa eksyä murehtimaan sitä, mitä ei voinut muuttaa. Mutta juuri silloin tämä malli auttoi minua nousemaan ja jatkamaan.

1. Selvitä: Tunnista tilanne
   
   Ensimmäinen askel on katsoa tilannetta rehellisesti ja rohkeasti. Se ei ole helppoa. Kun kohtasin tyttäreni diagnoosin, ensimmäinen reaktioni oli yrittää hallita kaikkea: lääkäriin soitot, hoitopolun kartoitukset ja jopa tulevaisuuden kuvitteleminen valmiiksi. Nopeasti ymmärsin, että se oli mahdotonta. Olin kaaoksen keskellä, ja tarvitsin selkeyttä.
   
   Istuin alas ja jaoin asiat kahteen listaan: asioihin, joihin voin vaikuttaa, ja asioihin, joita en voi muuttaa. Tämä harjoitus oli pysäyttävä.
   
   Listalla, johon en voinut vaikuttaa, oli diagnoosin olemassaolo ja tulevaisuuden epävarmuus. Mutta hallittavien asioiden listalta löysin jotain konkreettista: miten voisin tukea tytärtäni arjessa, miten voisin pitää huolta omasta jaksamisestani ja mitä voisin tehdä perheemme hyväksi juuri nyt.
   
   Tämä jako vapautti minut turhasta taakasta. Se antoi fokuksen.

2. Suuntaa: Keskity hallittavaan
   
   Toinen askel on suunnata energia niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa. Tämä ei tarkoita valtavia liikkeitä. Judossa pienikin painonsiirto voi ratkaista koko ottelun, ja sama pätee elämään. Kun keskityt pieniin askeliin, alat nähdä edistystä.
   
   Jos kaipaat lisää käytännön työkaluja, miten ongelmia voi lähestyä selkeästi ja tehokkaasti, suosittelen tutustumaan tähän artikkeliin: Ratkaise ja voita – ongelmanratkaisun aakkoset.
   
   Tyttäreni diagnoosin jälkeen aloitin yksinkertaisesta: huolehdin, että ruokailu ja uni pysyivät kunnossa. Pienet rutiinit toivat vakautta keskelle epävarmuutta.
   
   Sen sijaan, että olisin tuhlannut voimiani murehtimiseen, keskityin auttamaan perhettäni parhaalla mahdollisella tavalla.
   
   Yrittäjänä tämä ajattelutapa on ollut korvaamaton. Kun markkinat muuttuvat tai asiat eivät mene suunnitellusti, mietin: Mitä voin tehdä nyt? Mikä on seuraava pieni askel, joka vie minua eteenpäin?

3. Salli: Hyväksy hallitsematon
   
   Kolmas askel on ehkä kaikkein vaikein: sallia itsesi hyväksyä se, mitä et voi muuttaa. Tämä ei tarkoita luovuttamista. Se tarkoittaa, että annat itsellesi luvan päästää irti turhista taisteluista.
   
   Shoganai ei ole heikkouden filosofia, se on mielen voimaa. Kun hyväksyt hallitsemattoman, sinusta vapautuu energiaa siihen, mikä todella merkitsee.
   
   Tyttäreni diagnoosi opetti tämän minulle syvällisesti. En voi muuttaa hänen sairauttaan, mutta voin olla paras mahdollinen isä, joka tukee, rohkaisee ja rakastaa.
   
   Samoin yrittäjänä olen oppinut, että kaikkea ei voi hallita: en kilpailijoiden liikkeitä, talouden suhdanteita tai ulkopuolisia odotuksia. Voin tehdä parhaani niissä asioissa, jotka ovat minun käsissäni.

Vahvempi mieli, selkeämpi toiminta

Shoganai 3 askeleen -malli ei ole vain tekniikka. Se on ajattelutapa, joka yhdistää mielenrauhan ja toiminnan. Kun opit erottamaan hallittavat ja hallitsemattomat asiat, suunnat energiasi oikein ja hyväksyt väistämättömän, pystyt toimimaan tehokkaammin ja elämään tasapainoisemmin.

Tämä ei ole täydellisyyden tavoittelua, vaan vahvan mielen rakentamista.

Tässä mallissa yhdistyvät judo, japanilainen filosofia ja omat kokemukseni vanhempana ja yrittäjänä.

Se on opettanut minulle, että elämä ei ole taistelua täydellisyydestä – se on jatkuvaa harjoitusta keskittyä olennaiseen.

Se on mielen voimaa, joka kantaa eteenpäin vaikeinakin päivinä. Ja jos minä olen oppinut tämän, niin sinäkin voit.

Oman mielen rauhan löytäminen

Olen oppinut, että elämä ei aina suju suunnitelmien mukaan, eikä sen tarvitsekaan.

Shoganain filosofia ja 3 askeleen -malli eivät ole keinoja hallita kaikkea, vaan työkaluja kohdata hallitsematon viisaasti.

Jokainen hallitsemattoman hyväksymiseen johtava askel selkeyttää seuraavaa siirtoa ja energian suuntaaminista siihen, mikä merkitsee.

Tämä ei ole helppoa.

On päiviä, jolloin oma mieli vastustaa, ja tahto hallita kaikkea nostaa päätään. Mutta juuri niinä päivinä palaan tähän ajatteluun.

Kyse ei ole täydellisyydestä, vaan jatkuvasta harjoituksesta. 

Hyväksymällä sen, mitä en voi muuttaa, voin olla vahvempi isä, parempi yrittäjä ja tasapainoisempi ihminen.

Sinulle, joka luet tätä: mieti tänään yhtä asiaa, jota olet yrittänyt hallita ilman tulosta. Entä jos päästäisit siitä irti ja kysyisit itseltäsi: Mihin voin vaikuttaa juuri nyt?

Mielenrauha ja selkeys eivät tule ulkopuolelta, ne syntyvät päätöksestäsi keskittyä olennaiseen.

Tämä on matka, jonka aloitin vuosia sitten, ja voin luvata, että se on kaiken vaivan arvoinen.

Tatamilla tai elämässä, seuraava liike on sinun.

Kiitos lukemisesta,
Tomi