Mitä jos heität vuosia elämästäsi hukkaan – eikä siitä tulekaan mitään? 

Tätä kysymystä pyörittelin päässäni, kun päätin laittaa nuorena kaiken peliin urheilun vuoksi. Ei varasuunnitelmaa, ei takeita lopputuloksesta. Vain usko siihen, että se voisi onnistua, tai pelko siitä, että kaikki menee pieleen.

Kun päätin panostaa täysillä urheiluun, valitsin samalla epävarmuuden. Laitoin opiskelut ja työn tauolle. Laitoin kaiken likoon, vaikka en tiennyt, mihin se lopulta johtaisi.

Näkyvä palkinto: mestaruudet, menestys oli vasta mahdollisuus, ei varmuus. Mutta silti uskoin.

Samaan aikaan mielessä kyti toinen ääni: Entä jos epäonnistun? Mitä jos tämä kaikki on turhaa? Pelko vaati minua uskomaan siihen, että tulevaisuus toisi mukanaan pettymyksiä.

Usko ja pelko ovat saman kolikon kaksi puolta, kumpikaan ei perustu varmaan tietoon.

Vuodet myöhemmin jouduin kohtaamaan aivan toisenlaisen epävarmuuden. Kun lapseni erityistarpeet alkoivat paljastua, en voinut enää uskoa tulevaisuuden noudattavan mitään tuttua kaavaa. Kaikki oli näkymätöntä. Ei ollut karttaa, ei reittiä, vain kysymyksiä.

Tässä kohtaa pelko tuntui järkevältä vaihtoehdolta. Se tarjosi varasuunnitelmia, skenaarioita, suojautumista pettymyksiltä. Mitä jos en osaa tukea häntä oikein? Mitä jos elämä ei koskaan asetu uomiinsa? Mutta sitten muistin: pelkokin perustuu näkymättömään.

Kun ymmärsin tämän, tein saman päätöksen kuin urheilu-urallani. Päätin uskoa. Ei sokeasti, vaan tietoisesti. Päätin, että rakennan elämää niin, että se on mahdollista. Että teen sen, mitä pystyn, ja hyväksyn sen, mitä en voi hallita.

Lopulta siinä missä pelko lamauttaa, usko saa liikkeelle. Se antaa mahdollisuuden nähdä vaihtoehtoja, joita pelko ei edes salli. Sen ansiosta olen tässä. Yrittäjänä, valmentajana ja isänä.

Epätäydellisenä mutta eteenpäin kulkevana.

Epävarmuuden keskellä – päätöksen hetki

Seisoin puntarissa, katsoin lukuja ja tunsin vatsanpohjassani tutun tunteen. Jännitys. Epävarmuus. Olin tehnyt tämän kymmeniä, satoja kertoja, mutta jokaisen kilpailun alla sama kysymys nousi pintaan: Olenko valmis?

Totuus? En koskaan tiennyt varmaksi. Ei koskaan tullut sitä hetkeä, jossa olisin voinut sanoa sataprosenttisella varmuudella, että nyt kaikki menee juuri niin kuin haluan. Juuri siinä kohtaa moni jää jumiin. He odottavat, että varmuus laskeutuu heidän ylleen kuin painoton viitta, että itseluottamus täyttää kehon ennen kuin he ottavat ensimmäisen askeleen.

Niin ei tapahdu. Varmuus ei edellä toimintaa, vaan seuraa sitä. Opin tämän niin tatamilla kuin elämässä yleensä. Kun päätin laittaa opiskelut ja työn sivuun urheilun vuoksi, en tiennyt, kannattiko se. Kun tajusin, että erityislapseni tulevaisuus ei noudata mitään tuttua kaavaa, en tiennyt, miten selviäisin.

Jokaisessa näissä hetkissä oli yksi yhteinen tekijä: toiminta synnytti varmuutta, ei toisinpäin.

Jos jäät odottamaan hetkeä, jolloin kaikki tuntuu oikealta ja varmalta, voit odottaa ikuisesti. Sinun tehtäväsi ei ole tietää tarkalleen, miten kaikki menee – vaan astua eteenpäin ja antaa itsellesi mahdollisuus selvittää se matkan varrella.

Tulevaisuus on mielikuvituksesi tuote – mitä rakennat

Muistan, kun urheilu-urani oli käännekohdassa. Olin loukkaantunut, ja edessä oli kuukausien kuntoutus. Ei varmuutta paluusta, ei takeita siitä, että pääsisin entiselle tasolleni. Pystyin kuvittelemaan kaksi tulevaisuutta: toisessa palasin vahvempana, toisessa kaikki työni valui hukkaan. Kumpikin skenaario oli vain mielikuvitukseni tuotetta – mikään niistä ei ollut vielä totta.

Sillä, mihin päätin uskoa, oli valtava merkitys.

Tulevaisuus on näkymätön, mutta mielesi täyttää sen kuvilla. Ne kuvat vaikuttavat suoraan siihen, mitä teet tänään.

Jos uskot, että et onnistu, välttelet riskejä, epäröit ja jätät asioita tekemättä.

Jos taas uskot, että onnistuminen on mahdollista, alat toimia sen eteen – ennen kuin mikään on vielä edes varmaa.

Oletko koskaan miettinyt, miltä elämäsi näyttää viiden vuoden päästä, jos jatkat samalla tavalla kuin nyt? Jos annat pelon sanella päätöksesi?

• Pysyt samassa paikassa. Ei kasvua, ei uusia mahdollisuuksia – vain lisää epäröintiä ja jahkailua.
  
  
• Menetät mahdollisuuksia, joita et edes huomaa. Pelko suodattaa maailman – et näe sitä, mikä olisi voinut onnistua, koska et edes yritä.
  
  
• Katselet, kun muut uskaltavat. Ja samalla mietit, miksi heillä menee paremmin, miksi he pääsevät eteenpäin ja sinä et.
  
  
• Selität itsellesi, miksi "ei kannata." Keksit loogisia syitä olla yrittämättä. Ei ole oikea aika. Tarvitsen lisää tietoa. Pitäisi olla varmempi.
  
  
• Elät elämää, joka ei ole sinun. Koska jos et tee valintoja itse, joku muu tekee ne puolestasi.

Ja sitten, viiden vuoden päästä, huomaat, että ainoa syy, miksi et ole siellä missä halusit olla, olit sinä itse.

Haluatko antaa pelolle tämän vallan?

Tässä kohtaa moni jää jumiin. Epävarmuus kasvaa, päätökset siirtyvät ja vuodet kuluvat. Luovuttajat näkevät esteitä, vahvat rakentavat reittejä. Kysymys kuuluu: kumman valitset? Kirjoitin tästä syvemmin aiemmassa blogitekstissä.

Kun lakkaat odottamasta varmuutta, elämä muuttuu

Olen elämässäni odottanut varmuutta monessa asiassa. Urheilijana halusin tietää, että treeni tuottaa tulosta ennen kuin olin valmis sitoutumaan täysillä. Yrittäjänä olen jahkaillut, pitäisikö julkaista uusi valmennus nyt vai odottaa vielä vähän parempaa hetkeä. Isänä olen miettinyt, teenkö varmasti oikeita ratkaisuja, ja välillä pelko virheistä on saanut minut lamaantumaan.

Yksi asia on varma: varmuus ei koskaan tule ennen kuin toimii. Se tulee vasta jälkeenpäin, kun asiat ovat jo tapahtuneet.

Epävarmuuden sietokyky. Kyky jatkaa eteenpäin, vaikka lopputulos ei ole selvä.

Ihmiset, jotka pystyvät sietämään epävarmuutta, tekevät rohkeampia päätöksiä, kokevat vähemmän stressiä ja etenevät elämässään nopeammin kuin ne, jotka odottavat täydellistä varmuutta ennen toimimista.

Epiktetos opetti, että kontrollimme ulottuu vain omiin ajatuksiimme ja tekoihimme – ei lopputuloksiin. Kuten hän sanoi:

"Happiness and freedom begin with a clear understanding of one principle: Some things are within our control, and some things are not."

Tämä on yksi tärkeimmistä oivalluksista epävarmuuden sietämisessä. Sinä et voi hallita tulevaisuutta, lopputuloksia tai muiden mielipiteitä, mutta voit hallita omia valintojasi ja sitä, miten toimit epävarmuuden keskellä.

Silti moni meistä elää niin kuin voisimme hallita maailmaa, ikään kuin täydellinen suunnittelu voisi poistaa kaikki riskit ja epäonnistumiset.

Se on illuusio. Todellisuudessa varmuus ei ole jotain, mitä saavutamme – vaan jotain, minkä puutteen kanssa opimme elämään.

Epävarmuuden hyväksyminen vähentää stressiä

Olen huomannut tämän erityisesti isyyden kautta. Kun sain tietää, että lapseni tarvitsee erityistä tukea elämäänsä, tulevaisuus muuttui täysin ennalta-arvaamattomaksi.

En voinut enää elää harhassa, että kaikki menisi jonkin tutun kaavan mukaan. Jos olisin jäänyt miettimään jokaista mahdollista skenaariota ja pelkäämään kaikkea, mikä voisi mennä pieleen, olisin hukkunut stressiin. Sen sijaan jouduin hyväksymään, että en voi tietää kaikkea etukäteen, mutta voin silti olla läsnä ja tehdä parhaani joka päivä.

Epävarmuuden hyväksyminen auttaa aivoja säätelemään stressireaktioita paremmin. Toisin sanoen, jos voit hyväksyä, ettei kaikkea voi hallita, kehosi ja mielesi rauhoittuvat. Sen sijaan, että pyörittelisit jatkuvasti vaihtoehtoja mielessäsi, pystyt keskittymään siihen, mitä voit tehdä tässä ja nyt.

Nopeampi päätöksenteko, koska täydellistä hetkeä ei tule.

Olen jäänyt liian monta kertaa jumiin päätöksenteossa, koska olen odottanut täydellistä varmuutta.

Onko nyt oikea hetki? Mitä jos valitsen väärin? Kuulostaako tutulta?

Kaikki pitkälle päässeet ihmiset tekevät päätöksiä epätäydellisellä tiedolla. He eivät odota täydellistä varmuutta, koska sitä ei koskaan tule. He tekevät parhaan arvionsa ja korjaavat kurssia matkan varrella.

Hyvä päätös ei ole sellainen, joka onnistuu täydellisesti, vaan sellainen, jonka teet sen tiedon ja kykyjen perusteella, jotka sinulla on sillä hetkellä.

Mieti tätä hetken. Kuinka moni elämäsi isoimmista päätöksistä on ollut täysin varma ennen kuin teit sen? Luultavasti ei yksikään. Ja silti olet täällä.

Epävarmuus ei enää lamauta, vaan toimii polttoaineena

Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut rohkeudessa. Epävarmuus, joka aiemmin pysäytti minut, toimii nyt polttoaineena.

Olen ymmärtänyt, että jos odotan varmuutta, menetän tilaisuudet. Jokainen kasvuun johtava päätös on tehtävä epämukavuudesta käsin.

Yksi esimerkki tästä on erityislapseni kanssa eläminen. En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta voin joko jäädä kiinni skenaarioihin ja pelkoihin tai voin ottaa joka päivän vastaan ja keskittyä siihen, mitä voin tehdä nyt.

Pelko ei ole ennustus, se on vain mahdollinen tarina, jonka kerron itselleni.

Kun lakkaat odottamasta varmuutta ennen kuin toimit, sinusta tulee rohkeampi. Et enää kysy: Miten voin olla täysin varma? Vaan kysyt: Mitä voin tehdä juuri nyt?

Ja se muuttaa kaiken.

Kokeile ajatusta Stop – Shift – Step

Epävarmuus iskee. Pelko yrittää kaapata kontrollin. Mitä teet?

Tällä yksinkertaisella ajatusmallilla voit ottaa ensimmäisen askeleen. Se ei vaadi aikaa, erityistaitoja tai valtavaa päätöstä vain kolme selkeää askelta, jotka auttavat sinua voittamaan mielen esteet ja ottamaan konkreettisia askelia eteenpäin.

Olen käyttänyt tätä menetelmää lukemattomissa tilanteissa – valmentajana, urheilijana, yrittäjänä ja isänä. Jokainen vaihe on omakohtaisesti testattu tilanteissa, joissa epävarmuus ja pelko meinasivat pysäyttää minut.

Psykologian tutkimukset osoittavat, että epävarmuuden sietokyky, ajattelumallien muuttaminen ja toimintaan siirtyminen ovat avaintekijöitä stressinhallinnassa, päätöksenteossa ja rohkeuden kehittämisessä. Tämä on käytännössä yksinkertaistettu versio niistä periaatteista, joita käytetään niin huippu-urheilijoiden valmennuksessa kuin psykologiassakin.

1. STOP – Pysäytä negatiivinen spiraali
   
   Kun urheilu-urani oli huipulla, olin tottunut hallitsemaan kehoni, mutta mieleni ei aina pysynyt mukana. Ennen tärkeää ottelua saatoin jäädä jumiin ajatukseen: Mitä jos häviän? Mitä jos teen virheen? Mielikuvat epäonnistumisesta vyöryivät päälle, ja tuntui mahdottomalta keskittyä hetkeen.
   
   Opin pysäyttämään tämän. Kun huomasin negatiivisen ajattelun ottavan vallan, otin sekunnin tauon, vedin syvään henkeä ja sanoin itselleni: Tämä on vain ajatus, ei totuus. En yrittänyt taistella epävarmuutta vastaan. Annoin sen olla, mutta en antanut sen ohjata toimiani.
   
   Tee näin: Seuraavan kerran, kun huomaat mielesi lähtevän pelkoon tai epäröintiin, pysähdy. Hengitä. Sano itsellesi: Tämä ei ole ennustus – tämä on vain mieleni tarina.
   
   

2. SHIFT – Vaihda näkökulma
   
   Kun perustimme Ilarin kanssa kamppailusalin, meillä ei ollut mitään varmuutta siitä, onnistuisiko se. Näimme riskejä kaikkialla: Entä jos asiakkaita ei tule? Entä jos rahat loppuvat? Mitä jos tämä ei kannata? Oli helppo jäädä jumiin siihen, mikä kaikki voisi mennä pieleen.
   
   Jossain vaiheessa tajusin, että tämä ajattelu ei vie meitä mihinkään. Käänsin näkökulmaa ja kysyin itseltäni: Mitä jos tämä toimii? Mikä on pienin asia, jonka voimme tehdä heti? Keskityin siihen, mitä voimme hallita – ei siihen, mitä emme voi. Jokainen pieni teko, jonka teimme eteenpäin, kasvatti varmuutta siitä, että tämä voisi onnistua.
   
   Tee näin: Kun seuraavan kerran huomaat miettiväsi kaikkea, mikä voi mennä pieleen, pysähdy ja kysy itseltäsi: Mitä voin hallita juuri nyt?
   
   

3. STEP – Ota yksi askel
   
   Erityislapseni kanssa eläminen on jatkuvaa epävarmuutta. Ei ole käsikirjaa, ei valmista reittiä, johon voisi nojata. Aluksi tämä lamaannutti minut. Tuntui mahdottomalta ajatella, miten pärjäämme tulevaisuudessa – mitä tapahtuu viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä?
   
   Varmuutta ei tule odottamalla. Sen sijaan aloin keskittyä vain yhteen asiaan: Mitä voin tehdä tänään?
   
   Joskus se tarkoitti uuden asiantuntijan löytämistä, joskus vain sitä, että olin täysin läsnä lapseni kanssa. Mutta joka päivä otin yhden askeleen. En yrittänyt ratkaista kaikkea kerralla. Päätin, että liike eteenpäin on aina parempi kuin paikoilleen jääminen.
   
   Tee näin: Älä odota, että tunnet olosi täysin varmaksi ennen kuin toimit. Mieti, mikä on pienin konkreettinen askel, jonka voit ottaa tänään, ja tee se heti.
   
   

Tee tästä oma rutiinisi

Kun epävarmuus iskee.

STOP – tiedosta se.

SHIFT – muuta näkökulmaa. Kysy itseltäsi parempia kysymyksiä.

STEP – ota yksi pieni askel heti.

Tämä on Fighter Mindsetin ydin. Ei odoteta varmuutta, vaan toimitaan sen puutteesta huolimatta.

Koska varmuus ei ole lähtöpiste, se on seuraus.

Jos haluat oppia toimimaan rohkeammin ja rakentamaan vahvemman mindsetin, joka auttaa sinua myös silloin, kun epäröinti iskee, Valitse Vahva Elämä -verkkokurssi antaa sinulle selkeät työkalut siihen. Tämä ei ole vain teoriaa – se on käytännön systeemi, jolla opit ohittamaan epävarmuuden ja ottamaan hallinnan elämäsi suunnasta. Lue lisää täältä → Valitse Vahva Elämä.

Epävarmuuden voittaminen alkaa kehosta – Miten fyysinen liike muuttaa mielen?

Epävarmuus ei ole vain mentaalinen haaste. Se on fysiologinen reaktio, joka vaikuttaa suoraan kehoosi. Kun kohtaat tilanteen, jossa et tiedä, mitä tehdä, kehosi reagoi samalla tavalla kuin vaaran uhatessa: hengitys kiihtyy, lihakset jännittyvät ja ajatukset alkavat pyöriä kehää. Jos et toimi, tämä jännitys jää kehoon ja epävarmuus kasvaa entisestään.

Huomasin tämän urheilu-urani aikana. Jos annoin epäilyksille tilaa ennen ottelua, kehoni jämähti. Liikkeet tuntuivat kankeilta, reaktiot hitailta. Mutta jos päätin vain liikkua. Tehdä yhden dynaamisen liikkeen, yhden hypyn – kehoni heräsi ja mieleni seurasi perässä.

Tämä ei koske vain urheilua. Kun yrittäjänä olen jumiutunut päätöksenteossa, olen huomannut, että paras tapa päästä yli epäröinnistä on tehdä jotain fyysistä: kävellä, hypätä, lyödä nyrkkeilysäkkiä.

Fyysinen liike ei vain pura stressiä. Se myös antaa mielellesi signaalin, että olet valmis toimimaan.

Kokeile tätä heti:

1. Kun tunnet epävarmuuden hiipivän, pysähdy ja hengitä syvään kolme kertaa.
2. Tee sitten yksi fyysinen liike:
   1. Lähde kävelylle
   2. Tee kymmenen kyykkyä tai punnerrusta.
   3. Ravistele käsiäsi ja hartioitasi 15 sekunnin ajan.
3. Tee heti yksi konkreettinen askel kohti päätöstä tai toimintaa.

Keho ja mieli ovat yhteydessä. Kun liikut, mielesi herää ja epävarmuus menettää otteensa.

Teoria ei tee sinusta mestaria

Nykyään on helppoa jäädä jumiin analysointihalvaukseen. Some on täynnä asiantuntijoita, jotka kertovat, miten sinun pitäisi elää, treenata, menestyä ja rakentaa itseluottamusta. Minäkin jaan täällä ajatuksia, neuvoja ja menetelmiä. Kirjoitan uutiskirjeitä, julkaisen someen ja puhun epävarmuuden voittamisesta. Mutta tässä totuus: jos et vie mitään tästä käytäntöön, kaikki nämä sanat ovat yhtä tyhjän kanssa. Voit lukea vaikka kuinka paljon mindsetistä, toiminnan psykologiasta ja itseluottamuksesta, mutta jos et koskaan tee mitään, se on vain viihdettä.

Voit katsoa tuntikausia triathlonvideoita, oppia jokaisen teknisen yksityiskohdan ja tuntea olevasi valmistautunut. Mutta kun astut oikeasti veteen ensimmäistä kertaa ja sydän hakkaa adrenaliinista, kaikki teoriat lentävät romukoppaan.

Sinä et opi uimaan katsomalla Youtube-videoita. Sinä et opi juoksemaan pelkästään seuraamalla Instagramin superatleetteja. Sinä et rakenna menestystä vain lukemalla self-help-kirjoja ja manifestoimalla. Ainoa tapa oppia on tehdä.

Sama pätee yrittämiseen. Monet tuhlaavat vuosia miettimällä täydellistä liikeideaa, hiomalla verkkosivua ja katsomalla loputtomasti videoita siitä, miten rahaa tehdään somessa. Arvaa mitä? Tässä maailmassa ei makseta niille, jotka tietävät, vaan niille, jotka tekevät.

Kun ilmoittauduin ensimmäiseen triathloniini, olisin voinut jäädä analysoimaan varusteita, tutkimaan aerodynamiikkaa ja vertailemaan eri juoksutyylejä loputtomiin. Mutta ei ole väliä, kuinka paljon tiedät, jos et laita sitä käytäntöön. Kun nousin pyörän selkään uinnin jälkeen ja jalat tuntuivat betoniin valetuilta, mikään Youtube-video ei olisi voinut valmistaa minua siihen tunteeseen. Vain tekeminen antaa varmuuden.

Tässä maailmassa on kaksi tyyppiä ihmisiä: ne, jotka katsovat, ja ne, jotka tekevät.

Oletko seuraaja vai toimija?

Kommentoija vai kokeilija?

Teoria antaa illuusion etenemisestä, mutta jos et vie sitä käytäntöön, olet vain sivustakatsoja omassa elämässäsi.

Lopulta kyse on vain yhdestä kysymyksestä: Odotatko, vai liikutko?

Kuinka monta kertaa olet seissyt risteyksessä, jossa toinen polku on tuttu ja turvallinen ja toinen täynnä epävarmuutta? Kuinka usein olet huomannut kaipaavasi varmuutta ennen kuin olet valmis ottamaan askeleen?

Entä jos varmuutta ei koskaan tule?

Muistan, kun olin perustamassa ensimmäistä verkkovalmennustani. Istuin koneen ääressä, valmiina painamaan julkaise-nappia, mutta sormi ei liikkunut. Entä jos tämä ei kiinnosta ketään? 

Siinä hetkessä ymmärsin, ettei epävarmuus poistu odottamalla, se kasvaa. Ainoa tapa voittaa se oli liikkua eteenpäin.

Kuinka moni ihminen jää odottamaan, että joku muu kertoo, milloin on oikea aika?

Että oikeat olosuhteet loksahtavat paikoilleen, että tunne on täydellinen, että kaikki epäilykset katoavat? Ja kuinka moni sinua vähemmän lahjakas, vähemmän valmis ja vähemmän taitava menee ohitsesi vain siksi, että hän uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen?

Jos katsot elämääsi viiden vuoden päästä, mitä näet? Jatkuuko sama kaava. Lisää pohdintaa, lisää valmistautumista, lisää varmistelua? Vai näetkö ihmisen, joka astui epävarmuuden keskelle ja teki jotain, vaikka ei tiennyt tarkalleen, miten kaikki päättyy?

Missä kohtaa sinä olet? Odottajien joukossa vai niiden, jotka liikkuvat, vaikka varmuus puuttuu?

Sekä usko että pelko vaativat sinua luottamaan johonkin, mitä et voi nähdä. Sinä päätät, kumpaa seuraat.

Kiitos lukemisesta,
Tomi