Elämä ei aina ole reilua. Se iskee kovaa ja odottaa, että nouset ylös. Joskus kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Siinä ei ole mitään armollista. 

Vuosia sitten olin tilanteessa, jossa jokainen päivä tuntui taistelulta. Ei ollut yhtä ongelmaa, jonka olisin voinut ratkaista. Oli kokonainen kaaos. Erityislapsen vanhemmuus vaati enemmän kuin osasin antaa. Olin väsynyt. Aina epävarma. Tuntui kuin elämä olisi nostanut minua vastaan seinän, jota ei voinut kiivetä.

Samalla urheilu, joka oli ollut koko elämäni, katosi. Ei valintoja, ei hyvästejä. Se vain loppui. Tyhjyys jäi. Siihen päälle tuli työttömyys. Ei suuntaa, ei tarkoitusta. Alkoholista tuli lohtu. Se hiljensi hälyn päässä, mutta vain hetkeksi. Se teki tilanteesta pahemman.

Sitten tuli ero. Se oli piste, jossa kaikki romahti. Perhe, joka oli ollut ainoa kiintopiste kaaoksen keskellä, hajosi. Tunne oli musertava. Epäonnistuminen. Epävarmuus. Tyhjyys. Minun piti kohdata se, että olin itse ollut mukana rakentamassa tätä tilannetta. Oli helpompaa syyttää kaikkea ja kaikkia muita, mutta syvällä sisällä tiesin totuuden.

Olin pohjalla. Siinä ei ollut mitään ylpeää. Jokainen päivä vaati enemmän kuin mitä minulla oli antaa.

Periksiantamattomuus ei tuntunut silloin voimavaralta. Se oli raskas, pakollinen askel eteenpäin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. En halunnut jäädä siihen, missä olin. En voinut hyväksyä sitä, että tämä olisi lopullinen tarinani.

Se oli kylmää totuus. Periksiantamattomuus ei ole suuria hetkiä tai sankarillisia tekoja. Se on sitä, että teet jotain, vaikka kaikki tuntuu mahdottomalta.

Se on sitä, että seisot paikoillasi, kun haluaisit kaatua.

"Courage doesn't always roar. Sometimes courage is the quiet voice at the end of the day saying, 'I will try again tomorrow.'" – Mary Anne Radmacher

Tuossa vaiheessa elämäni kääntyi hitaasti. Ei suurta muutosta yhdessä yössä. Pieniä voittoja, pieniä päätöksiä. Aloin rakentaa itseäni uudelleen. Päivä kerrallaan. Periksiantamattomuus ei ollut lahja. Se oli päätös, joka piti tehdä joka aamu. 

Kun sain omat energiatasoni takaisin ja elämäni alkoi löytää uuden tasapainon, huomasimme puolisoni kanssa, että välillämme oli yhä jotain.

Tie takaisin ei ollut helppo eikä yksinkertainen. Se vaati molemmilta paljon. Kävimme lukemattomia keskusteluja, avoimia, vaikeita ja syvällisiä.

Keskusteluissa löytyi jotain uutta.

Yhteys, joka oli joskus kadonnut, alkoi rakentua uudelleen. Me opimme puhumaan toisillemme rehellisesti ja kuuntelemaan toisiamme ilman pelkoa.

Näiden keskustelujen kautta löysimme toisemme uudestaan. Vuosien eron jälkeen palasimme yhteen.

Kaikki se, mitä olimme kokeneet, teki meistä vahvempia. Opimme arvostamaan toisiamme ja suhdetta uudella tavalla.

Nyt asiat ovat paremmin kuin koskaan ennen. Elämä ei ole täydellistä, mutta se on meidän elämämme ja se tuntuu aidolta ja merkitykselliseltä.

Periksiantamattomuus ei ollut lahja. Se oli päätös, joka piti tehdä joka aamu.

Kun kaikki hajoaa: hetki, joka määrittää sinut

Kun kaikki kaatuu päälle, ongelmat eivät tule yksitellen. Ne kasaantuvat. Yksi pieni asia johtaa toiseen, ja yhtäkkiä olet tilanteessa, jossa et enää tiedä, mistä aloittaa. Kaikki tuntuu raskaalta. Kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Elämä ei kysy, oletko valmis. Se vain vaatii sinua ottamaan iskut vastaan.

Aluksi ajattelet, että kyllä tämä tästä. Että tämä on vain huono vaihe. Yrität hallita kaikkea, pidät kulissit pystyssä. Sanot itsellesi, että tämä on vain väliaikaista. Että kyllä sinä pärjäät. Mutta kun jokainen uusi päivä tuo uuden pettymyksen, uuden takaiskun, uuden häpeän tunteen, alkaa usko loppua.

Ehkä sinäkin olet kokenut sen. Hetken, jolloin kaikki yrittäminen tuntuu turhalta. Päivät muuttuvat harmaaksi massaksi, jossa et enää erota alkua tai loppua. Olet fyysisesti läsnä, mutta sisällä tuntuu tyhjältä. Työnnät ihmisiä pois, vaikka tiedät, että tarvitsisit heitä. Et vain jaksa selittää enää. Et halua näyttää heikkouttasi. Et halua myöntää, että olet aivan rikki.

Jos sinulla on lapsia, tiedät tämän tunteen vielä paremmin. Se, kun yrität olla läsnä, vaikka mielessäsi pyörii kaikki, mikä on pielessä. Se, kun tiedät, että he tarvitsevat sinua, mutta sinulla ei ole mitään annettavaa. Päätät, että huomenna olet parempi. Huomenna yrität enemmän. Huomenna olet läsnä. Mutta huominen tuntuu aina yhtä raskaalta kuin tämäkin päivä.

Se, mikä tässä tilanteessa satuttaa eniten, ei ole itse ongelma. Ei työttömyys, ero tai epäonnistumisen pelko. Se on tunne siitä, ettet ole tarpeeksi vahva. Että ehkä sinussa ei olekaan sitä, mitä tilanteen ratkaiseminen vaatii. Että jokin osa sinusta on lopullisesti rikki.

Tämä on se kohta, jossa moni luovuttaa. Ei siksi, etteivät he pystyisi. Vaan siksi, että he ovat vakuuttaneet itsensä siitä, että yrittäminen ei enää kannata. He valitsevat mukavuuden, hiljaisuuden, passiivisuuden. He päättävät, että tämä riittää.

Mutta entä jos tämä ei ole loppu? Entä jos tämä ei ole tarinasi viimeinen sivu? Entä jos periksiantamattomuus ei vaadikaan täydellistä suunnitelmaa tai sankaritekoja, vaan pientä päätöstä jatkaa? Sinä et ehkä usko vielä itseesi, mutta voit silti tehdä yhden asian: ottaa seuraavan askeleen.

Toivo syntyy liikkeestä, ei odottamisesta

Toivo ei odota, että sinulla on kaikki vastaukset. Se ei vaadi täydellistä suunnitelmaa tai tarkkaan mietittyjä askeleita. Se vaatii vain yhden asian: päätöksen liikkua eteenpäin. Suunta voi olla epäselvä. Tie voi olla mutkainen. Mutta jos seisot paikoillasi, mikään ei muutu.

Moni ajattelee, että muutos tarvitsee suuren mullistuksen. Että kaikki pitää laittaa kerralla uusiksi. Se on valhe, jonka kerrot itsellesi, kun pelkäät aloittaa. Sinun ei tarvitse ratkaista kaikkea. Sinun tarvitsee tehdä yksi pieni teko. Yksi askel, joka vie sinut pois siitä paikasta, jossa olet nyt.

Olen ollut siinä paikassa, jossa pieninkin liike tuntui mahdottomalta. Kaikki ympärilläni oli raskasta. Jokainen päivä alkoi ajatuksella, että tämä ei tule olemaan parempi kuin eilinen. Luovuttaminen tuntui houkuttelevalta. Miksi edes yrittää, kun tiedät epäonnistuvasi? Miksi jatkaa, kun mikään ei tunnu toimivan?

Vastaus on yksinkertainen. Yrittämisessä ei ole kyse onnistumisesta. Siinä on kyse siitä, kuka sinä haluat olla. Haluatko olla ihminen, joka jäi paikoilleen, koska tie näytti liian vaikealta? Vai ihminen, joka teki jotain, vaikka se tuntui mahdottomalta? Yksi askel riittää. Yksi päätös muuttaa kaiken.

Elämä rakentuu hetkistä. Ei suurista linjoista tai päämääristä, vaan yksittäisistä valinnoista, jotka kasaantuvat ajan myötä. Pienillä teoilla on voima, joka ei näy heti. Kun teet yhden hyvän päätöksen, se houkuttelee seuraavan.

Tämä on toivon perusta. Se ei ole jotain, mikä annetaan sinulle. Se on jotain, jonka rakennat itse, yksi hetki kerrallaan.

Tiede vahvistaa tämän. Ihmisen aivot on ohjelmoitu palkitsemaan toimintaa, ei suunnittelua. Kun liikut, mielesi seuraa. Kun teet jotain, mitä tahansa, annat itsellesi viestin: Minä pystyn. Tämä ei ole motivaatiota. Tämä on kemiaa. Kehosi palkitsee sinut siitä, että toimit.

Päätös tehdä jotain erilaista ei ole helppo. Se vaatii rohkeutta.

Se vaatii, että sanot itsellesi: Tämä riittää. En jää tähän.

Se voi olla jotain pientä. Päätös nousta sohvalta ja kävellä ulos ovesta.

Päätös tehdä yksi asia, jonka olet lykännyt.

Päätös sanoa ääneen, että tarvitset apua.

Pieniä tekoja, jotka muuttavat sen, miten näet itsesi.

Älä odota oikeaa hetkeä. Sitä ei tule. Älä odota täydellistä suunnitelmaa. Sitä ei ole.

Älä usko, että joku muu tulee pelastamaan sinut. Kukaan ei tule.

Vain sinä voit tehdä tämän. Yksi askel riittää.

Toivo ei ole tunne, joka odottaa sinua.

Se on jotain, jonka rakennat. Se alkaa yhdestä teosta.

Ja jos olet valmis tekemään sen, mikään ei enää pysäytä sinua.

Vastuun pelko: totuus, jota et halua kohdata

Moni elää mieluummin valheessa kuin kohtaa vastuunsa. On helpompaa syyttää olosuhteita, muita ihmisiä tai huonoa tuuria.

On turvallista uskoa, että asiat ovat kuten ovat, koska joku muu teki virheen. Silloin sinun ei tarvitse tehdä mitään. Silloin sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi.

Vastuun ottaminen pelottaa. Se tarkoittaa, että sinun on katsottava itseäsi suoraan silmiin. Se tarkoittaa, että sinun on hyväksyttävä oma osuutesi siihen, missä olet nyt. Se ei ole helppoa. Se tekee kipeää. Kukaan ei halua myöntää, että on itse ollut mukana rakentamassa sitä, mikä nyt satuttaa.

Minä tiedän tämän omasta kokemuksesta. Olen ollut se ihminen, joka syytti kaikkea muuta. Syy oli olosuhteissa. Syy oli ihmisissä ympärilläni. Syy oli siinä, että minua kohdeltiin väärin. Oli helpompaa osoittaa sormella ulospäin kuin katsoa itseään peilistä. Se peili ei valehdellut. Minä olin mukana luomassa omaa kaaostani. Se oli raju totuus, jota en halunnut kohdata.

Joskus elämä on epäreilua. Saattaa tuntua, että sinulle on jaettu huonot kortit. Ehkä sinut jätettiin yksin. Ehkä sinua kohdeltiin väärin. Ehkä olosuhteet olivat jotain, mitä et voinut hallita.

Se voi olla totta. Mutta se ei ole koko totuus. Totuus on, että elämäsi nykyhetki on myös seurausta omista valinnoistasi. Ja jos et ota siitä vastuuta, et voi muuttaa mitään.

Olin siinä pisteessä, jossa kaikki tuntui mahdottomalta. Kaaos ympärilläni kasvoi, eikä mikään muuttunut. Lopulta en voinut enää paeta. Oli pakko pysähtyä ja kysyä itseltäni: haluanko jäädä tähän? Oliko se reilua? Ei. Tuntuiko se oikeudenmukaiselta? Ei. Mutta sillä ei ollut väliä.

Kun kaaos valtaa mielen, se näyttää tältä:

• Sanot itsellesi, että tämä on muiden syy, mutta et enää usko siihen.
• Kaikki tuntuu niin raskaalta, että et edes yritä, koska mitä järkeä siinä muka olisi?
• Katsot muita, jotka selviävät, ja ajattelet: He eivät tiedä, miltä tämä tuntuu.

Tämä on kohta, jossa ihmiset tekevät valinnan: he joko jäävät paikoilleen tai alkavat rakentaa itseään uudelleen.

Mikään ei muutu, jos et päätä liikkua. Mikään ei korjaannu, jos et ole valmis kantamaan vastuuta.

Vastuun ottaminen tarkoittaa, että et voi enää piiloutua. Se tarkoittaa, että kaikki tekosyyt katoavat. Sinun on tehtävä töitä, vaikka se olisi epäreilua. Sinun on noustava ylös, vaikka väsymys painaa. Sinun on kannettava oma taakkasi, vaikka se olisi raskas. Kukaan ei tee sitä puolestasi.

On pelottavaa myöntää, että sinulla on valta muuttaa omaa elämääsi. Valta tuo mukanaan vapautta, mutta se tuo myös painon. Se tarkoittaa, että sinun on valittava tietoisesti, mihin suuntaan menet. Se tarkoittaa, että sinä itse olet vastuussa, jos et tee mitään.

Olen nähnyt molemmat puolet. Olen kokenut sen kivun, kun ei halua ottaa vastuuta. Olen kokenut sen vapauden, kun lopulta päätin tehdä sen. Siinä vapaudessa on voima, jota mikään ulkopuolinen ei voi antaa. Minä sain itseni takaisin. En ollut enää menneisyyteni tai olosuhteideni vanki. Silloin ymmärsin, että vastuun ottaminen ei ollut rangaistus. Se oli avain uuteen alkuun.

Ongelmanratkaisukyvyn kehittäminen on tärkeää. Voit lukea siitä tarkemmin aikaisemmasta kirjoituksestani: Ratkaise ja voita - Ongelmanratkaisun aakkoset.

Pelko ei katoa hetkessä. Epäreiluus ei häviä yhdellä päätöksellä. Mutta jokainen kerta, kun valitset vastuun, otat askeleen eteenpäin. Jokainen pieni teko vie sinut kauemmas siitä paikasta, jossa nyt olet. Älä anna pelon estää sinua. Sinä olet vastuussa. Ja se on paras asia, mitä sinulle voi tapahtua.

Yhteyden voima: periksiantamattomuus ei ole yksinäinen matka

On helppo uskoa, että sinun täytyy selvitä yksin. Että vahvuus tarkoittaa sitä, ettei pyydä apua tai näytä heikkoutta. Tämä on valhe.

Jokainen ihminen tarvitsee toisia. Myös sinä.

Periksiantamattomuus ei ole yksinäinen sankaritarina, vaan yhteyden ja tuen rakentama matka.

Olen kokenut tämän itse. Oli hetkiä, jolloin tuntui, ettei kukaan voinut ymmärtää, missä olin. Että olin täysin yksin oman kaaokseni keskellä. Mutta se ei ollut totta. Jouduin päästämään irti ylpeydestäni ja uskaltautumaan pyytämään apua.

Läheiset ystävät olivat siinä vaiheessa kuin turvaverkko. He eivät voineet ratkaista ongelmiani, mutta he kuuntelivat. He eivät antaneet minun hukkua yksin. Treeniyhteisö tarjosi minulle tilan, jossa en ollut pelkästään ongelmieni kanssa, vaan osa jotain suurempaa. Jokainen harjoituskerta toi hetken, jolloin tunsin eläväni, vaikka vain sen tunnin ajan.

Pahimmassa tilanteessa ymmärsin, etten selviä pelkästään omin voimin tai ystävien avulla. Silloin hakeuduin terapeutin puheille. Se ei ollut helppoa. Tuntui oudolta avata itsensä vieraalle. Mutta juuri se auttoi. Sain jäsenneltyä ajatuksia ja tunteita, joita en ollut edes tiennyt kantavani.

Opin katsomaan tilannettani toisesta näkökulmasta, ja se antoi minulle voimaa jatkaa.

Yhteys on se, mikä kannattelee sinua, kun oma voimasi loppuu. Se ei tee sinusta heikkoa.

Päinvastoin, se tekee sinusta vahvemman. Tuki voi tulla monesta lähteestä: perheestä, ystävistä, treenikavereista tai ammattilaisesta. Yhdessä on helpompi nousta.

Jos tunnet olevasi yksin, ota riski ja avaa suu. Kerro jollekin, mitä käyt läpi. Ehkä löydät jonkun, joka on ollut samassa tilanteessa. Ehkä huomaat, että sinut ymmärretään enemmän kuin osasit odottaa.

Sinä et ole yksin. Älä taistele yksin. Yhteys ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se antaa voimaa jatkaa taistelua.

Se muistuttaa, että seuraavan askeleen ottaminen on sen arvoista.

Yksi ihminen voi muuttaa kaiken. Älä aliarvioi sitä, mitä tuki voi tehdä sinulle ja mitä sinä voit tehdä toisille.

Periksiantamattomuus ei ole vain sinun voittosi.

Se on yhteinen matka, jossa jokainen askel vahvistaa paitsi sinua myös niitä, jotka seisovat rinnallasi

Kolmen taistelun ajatus: miten voitat itsesi

Periksiantaminen ei tapahdu yhdellä hetkellä. Se on prosessi. Jokainen luovuttamisen hetki alkaa sisältäsi: ajatuksesta, tunteesta ja lopulta teosta tai sen puutteesta.

Et välttämättä huomaa sitä, mutta kaikki alkaa pienestä sisäisestä taistelusta, joka päättyy päätökseen pysähtyä. Kolmen taistelun ajatus auttaa sinua kääntämään tämän prosessin ympäri. Sen sijaan, että annat periksi, opit voittamaan itsesi. Päivä kerrallaan.

Ensimmäinen taistelu – ajatus

Ajatus on periksiantamisen lähtökohta. Se alkaa epäilyksestä: En pysty tähän. Mitä järkeä tässä on? Miksi edes yrittää? Tämä on hetki, jossa mielesi yrittää sabotoida sinua. Ajatukset ovat vahvoja. Ne kuulostavat usein totuudelta. Mutta ne eivät ole sitä.

Sinun on opittava haastamaan nämä ajatukset. Et voi estää niitä tulemasta, mutta voit valita, mihin uskot.

Kun mielesi sanoo, että et pysty, vastaa takaisin. Kysy itseltäsi: Mistä tämä ajatus tulee? Onko tämä oikeasti totta? Usein pelko tai epäonnistumisen muisto on se, mikä ruokkii näitä ajatuksia.

Sinun tehtäväsi on erottaa itsesi niistä. Sinä et ole ajatuksesi.

Yksi pieni teko voi voittaa tämän taistelun. Tee jotain, mikä todistaa ajatuksen vääräksi. Jos mielesi sanoo, ettet pysty liikkumaan, kävele viisi minuuttia. Jos se väittää, ettet voi onnistua, tee yksi pieni askel kohti tavoitettasi. Jokainen pieni voitto hajottaa epäilyksen voimaa.

Toinen taistelu – tunne

Kun ajatuksesi eivät enää pidättele sinua, kohtaat seuraavan esteen: tunteet. Tunne voi olla pelkoa, turhautumista, epämukavuutta tai epävarmuutta. Tunteet ovat petollisia. Ne saavat sinut uskomaan, että niiden välttäminen on tärkeämpää kuin eteenpäin meneminen.

Tässä taistelussa kysytään: suostutko sietämään epämukavuutta? Hyväksytkö sen, että et voi aina tuntea olosi hyväksi? Tunteet ovat osa matkaa. Ne eivät määritä sinua, mutta ne yrittävät hallita sinua.

Periksiantaminen tuntuu hetkellisesti helpommalta, koska silloin vältät epämukavuuden. Se on ansa.

Voitat tämän taistelun muistuttamalla itseäsi, että epämukavuus ei ole pysyvää. Se on ohimenevä tunne, joka ei tapa sinua. Kun tunnet pelkoa, kysy itseltäsi: Mitä pelkään menettäväni?

Usein vastaus on epämääräinen. Kun tunnet turhautumista, kysy: Miksi tämä ärsyttää minua? Tunteen ymmärtäminen vie sen voimaa pois.

Pieni teko voittaa tunteen. Kun pelkäät epäonnistumista, kokeile. Kun turhaudut hitaasta edistymisestä, jatka. Kun epämukavuus ottaa vallan, pysy siinä.

Tämä on hetki, jossa opit, että tunteet eivät hallitse sinua. Sinä hallitset niitä.

Kolmas taistelu – teko

Viimeinen taistelu on kaikkein konkreettisin. Tämä on hetki, jolloin sinun on tehtävä jotain. Ajatukset ja tunteet saattavat jo olla takanapäin, mutta nyt kohtaat todellisen testin: pystytkö toimimaan, vaikka et halua?

Tämä on se hetki, jossa moni antaa periksi. He ovat päässeet niin pitkälle, mutta eivät astu viimeistä askelta.

Toiminta on ratkaisevaa. Ajatuksilla ja tunteilla ei ole merkitystä, jos teko puuttuu. Teko on se, mikä liikuttaa sinua eteenpäin. Teko on se, mikä määrittää, oletko edennyt vai jäänyt paikoillesi.

Tässä taistelussa on vain yksi kysymys: pystytkö ottamaan yhden askeleen?

Ei tarvitse tehdä kaikkea. Ei tarvitse voittaa koko päivää.

Yksi pieni teko riittää. Jos olet kirjoittamassa, kirjoita yksi lause. Jos olet kuntosalilla, tee yksi sarja. Jos sinulla on vaikea keskustelu edessä, avaa suu ja sano ensimmäinen sana.

Kun aloitat, liike vie sinut mukanaan.

Toimintamalli – miten voitat taistelun

Kolmen taistelun sääntö ei vaadi täydellisyyttä. Se vaatii vain yhden asian: tunnista, missä olet, ja tee jotain.

Pysähdy ja kysy itseltäsi: Onko tämä ajatus, tunne vai teko, joka pidättelee minua?

Valitse pieni teko, joka voittaa kyseisen taistelun.

Siirry seuraavaan. Jokainen taistelu on voitettavissa yksi askel kerrallaan.

Sinä et häviä, jos et lopeta. Kolmen taistelun ajatus ei lupaa, että kaikki olisi helppoa. Se lupaa, että voit voittaa itsesi.

Tämä on polku periksiantamattomuuteen polku, joka tekee sinusta vahvemman kuin uskoitkaan.

Periksiantamattomuus on pienien tekojen voimaa

Elämä ei kysy, oletko valmis. Se vain tapahtuu. Vastoinkäymiset voivat kaatua päälle yhtenä kaaoksena, jolloin jokainen päivä tuntuu taistelulta.

Vaikeuksien keskellä voi löytää voimaa jatkaa, vaikka vain yksi pieni askel kerrallaan.

Periksiantamattomuus ei ole sankarillisia tekoja tai täydellistä suunnitelmaa. Se on sitä, että jatkat, vaikka kaikki tuntuisi mahdottomalta. Se on sitä, että seisot paikoillasi, kun haluaisit kaatua. Ja lopulta se on myös sitä, että uskallat pyytää apua, löytää yhteyden ja antaa elämän rakentua uudelleen.

Omalla matkallani löysin periksiantamattomuuden voiman pienistä päätöksistä. Rakensin itseni uudelleen, opin arvostamaan tukea ympärilläni ja löysin uudelleen yhteyden puolisooni.

Nyt elämäni on tasapainoisempaa ja merkityksellisempää kuin koskaan ennen. Tämä tarina ei ole poikkeus, se voi olla myös sinun tarinasi.

Älä odota oikeaa hetkeä. Se ei tule. Ota askel tänään.

Kiitos lukemisesta,
Tomi