Kuinka monta asiaa sinun täytyy menettää, ennen kuin heräät muuttamaan elämääsi? 

Elämässäni on ollut hetki, joka tuntui siltä, kuin kaikki olisi romahtanut yhtä aikaa. Olin ajautunut pohjakosketukseen, koska en osannut käsitellä tunteitani enkä kohdata vaikeita tilanteita. Kun erityislapseni diagnoosi tuli, se pysäytti minut täysin. Tunsin olevani epäonnistunut vanhempana, enkä tiennyt, miten voisin auttaa häntä ja samalla jaksaa itse.

Kipu ei ole vihollisesi, se on viimeinen varoitus, jota et voi enää sivuuttaa.

Samalla perheeni hajosi eron myötä. Se oli raskas isku, sillä perhe oli ollut minulle turvasatama ja yhtäkkiä se oli poissa. Yritin paeta kipua ja kaaosta, mutta valitsin väärän tien. Alkoholi oli helppo keino turruttaa tunteita, mutta se vei minut vain syvemmälle pimeään. Kun työni päättyi ja jäin työttömäksi, olin täydellisesti eksyksissä.

Kaikki nämä tapahtumat yhdessä loivat valtavan kivun, jota en enää voinut paeta. Se kasvoi niin suureksi, että oli pakko pysähtyä ja tehdä muutos. En voinut enää jatkaa samalla tavalla, oli pakko kohdata se, mitä olin yrittänyt piilottaa.

Se hetki oli aluksi pelottava. Mutta juuri siellä, syvimmässä epämukavuudessa, aloin löytää tieni takaisin ylös. Oivalsin, että kipu ei ollut viholliseni, se oli signaali siitä, että jotain täytyi muuttua.

Miksi siedät elämää, joka satuttaa?

Pelkäätkö muutosta, koska se voisi paljastaa, kuinka syvälle olet juuttunut? Minä pelkäsin. Oli helpompaa pitää kiinni siitä, mitä oli, siitä tutusta, vaikka se oli rikkinäistä. Oli helpompaa sietää jokapäiväistä tyytymättömyyttä kuin kohdata tyhjyyttä, joka odotti, jos kaikki romahtaisi.

Siedin sitä, mitä minun ei koskaan olisi pitänyt sietää: rikkoutuneita ihmissuhteita, oman hyvinvoinnin laiminlyöntiä, ja lopulta itseäni. Mutta tiedätkö, mikä on ironista? Kaikki, mitä siedät nyt, muuttaa sinut vähitellen joksikin, mitä et halunnut olla.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi siedämme tuskaa niin pitkään? Miksi jatkamme elämää, jossa tiedämme, ettei mikään ole kohdallaan? Moni meistä jää kiinni pinnallisiin nautintoihin ja tyhjiin paheisiin, koska pelkäämme, ettemme löydä mitään syvempää.

Pelkäämme kohdata sen mahdollisuuden, että elämämme on tyhjää. Että se, mitä olemme rakentaneet, on vain kulissi. Ja tuo pelko pitää meidät kahleissa.

Moni pelkää epäonnistumista niin paljon, että jää mieluummin paikoilleen kuin ottaa askeleen tuntemattomaan. Epäonnistuminen ei ole loppu, se on osa prosessia. Kirjoitin tästä aikaisemmin blogissa: Epäonnistuminen on väistämätöntä - Näin löydät voiman takaiskuista!

Kun erityislapseni diagnoosi tuli, koko rakennelma sortui. Se toi mukanaan karun totuuden: olin rakentanut elämäni väärille perusteille. Olin elänyt roolissa, jossa yritin täyttää odotuksia, joita en edes ymmärtänyt kyseenalaistaa.

Samalla olin menettänyt kosketuksen siihen, kuka olin ja mitä todella tarvitsin. Silloin aloin tajuta, että elämä ei kysy, haluatko muutosta. Se pakottaa sen, jos et ole valmis kohtaamaan totuutta ajoissa.

Tässä piilee syvempi paradoksi. Ihmisellä on kyky sietää valtavasti kipua, kun hän uskoo, että sillä on tarkoitus. Ilman tarkoitusta, pienikin kipu voi murskata meidät.

Jos elämäsi tuntuu raskaalta, kysy itseltäsi: mistä raskaus todella kumpuaa? Johtuuko se siitä, että olet rakentanut kaiken väärien asioiden varaan? Sillä silloin kyse ei ole kivun määrästä, vaan sen merkityksen puutteesta.

Suurin valhe, jonka itselleni kerroin, oli se, että voisin paeta kipua, että voisin turruttaa sen pois. Kipu ei ole vihollinen. Se on muistutus siitä, että jokin on pielessä.

Se on kutsu toimintaan, johon vain sinä voit vastata. Kyse ei ole siitä, kuinka paljon siedät, vaan siitä, oletko valmis muuttamaan sen, mitä siedät.

Ajattele huonoa työpaikkaa, jossa heräät joka aamu vatsanpohja kireällä, koska tiedät edessä olevan päivän olevan täynnä merkityksetöntä kiirettä, aliarvostusta ja jatkuvaa stressiä.

Silti jäät, koska pelkäät, ettet löydä mitään parempaa tai koska olet tottunut siihen, että sietäminen on normaalia.

Mieti ihmissuhdetta, jossa huomaat jatkuvasti piilottelevasi todellista itseäsi, koska tiedät, että rehellisyys voisi aiheuttaa riidan tai jopa suhteen päättymisen. Joten hymyilet ja jatkat, vaikka sisimmässäsi tunnet itsesi yksinäisemmäksi kuin koskaan.

Lisäksi voit kuvitella tilanteen, jossa taloutesi on täynnä velkaa ja turhia menoja, mutta et tee asialle mitään, koska tuntuisi liian raskaalta kohdata totuus ja muuttaa tapojasi. Samalla epätoivo kasvaa, ja huomaat kaivavasi itseäsi yhä syvemmälle kuoppaan.

Sitten on kaikkein huomaamattomin esimerkki: se arkinen tapa, jolla sanot jatkuvasti "kyllä" asioille, joita et oikeasti halua tehdä.

Aika, joka menee muiden tarpeiden täyttämiseen omien kustannuksella, kasaantuu.

Lopulta tajuat, että elämäsi on täynnä tehtäviä, jotka eivät vie sinua kohti sitä, mitä oikeasti haluat, mutta olet tottunut olemaan se, joka aina joustaa.

Tämä on ehkä vaarallisin tapa sietää elämää. Silloin, kun et edes huomaa tekevänsä niin.

Mikä sinut murtaa ja mikä tekee sinusta vahvan?

Onko tämä se elämä, jonka haluat elää? Vai se, jonka olet oppinut sietämään? Monet jatkavat päivästä toiseen, koska uskovat, ettei vaihtoehtoa ole.

Että on normaalia vihata työtään, mutta silti herätä joka aamu samaan rytmiin. Että on normaalia olla suhteessa, jossa ei ole enää aitoa yhteyttä, mutta pysyä siinä, koska lähteminen tuntuu liian vaikealta. Että on normaalia turruttaa itseään pienillä paheilla, koska ilman niitä pitäisi pysähtyä ja kohdata tyhjyys.

Mutta missä vaiheessa siedettävästä tulee kestämätöntä?

Ihminen jaksaa sietää paljon, aivan liikaa. Ihminen pystyy elämään elämää, jossa joka ikinen päivä tuntuu keskinkertaiselta, jossa mikään ei enää herätä kipinää, mutta silti jatkaa, koska se on tuttua.

Siinä piilee ongelma. Siedät sen, mitä et usko voivasi muuttaa. Mutta entä jos ongelma ei olekaan olosuhteissa, vaan siinä, mitä siedät?

Jossain vaiheessa kipu kasvaa niin suureksi, ettei sitä voi enää paeta. Siinä vaiheessa sinulla on kaksi vaihtoehtoa: murentua tai muuttua. Tässä kohtaa moni haluaa uskoa yhteen lohdulliseen ajatukseen: Positiivinen ajattelu riittää.

Mitä jos juuri kipu tekee sinut vahvaksi?

"Ajattele positiivisesti." "Kaikki järjestyy." "Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on." Nämä kuulostavat kauniilta, mutta mitä ne oikeasti muuttavat?

Jos yrität peittää säröjä pelkällä hymyllä, ne eivät katoa, ne syvenevät. Positiivinen ajattelu ei tee sinua vahvaksi, jos se on vain tapa väistellä todellisuutta.

Olen nähnyt, mitä tapahtuu, kun kipua vältellään liian kauan. Olen nähnyt, miten ihminen turruttaa itsensä niin tehokkaasti, että vuosikymmenet kuluvat ja vasta jokin valtava kriisi pakottaa hänet heräämään.

Eikä silloinkaan kaikki herää. Joillekin kipu muuttuu elämäntavaksi. Heidän koko identiteettinsä rakentuu sille, että he ovat uhreja, että maailma on heitä vastaan ja että he eivät voi tehdä mitään.

Tiedän myös toisenlaisen tarinan. Tarinan niistä, jotka katsovat kipua silmiin ja päättävät, että se ei muserra heitä. He eivät pakoile sitä, eivät selittele pois, eivät naamioi sitä hymyyn. He ottavat sen vastaan, käsittelevät sen ja tekevät siitä polttoaineen.

Tämä on todellinen Fighter Mindset. Ei se, että välttelet kipua, vaan se, että käytät sitä. Sinun ei tarvitse pelätä negatiivisia tunteitasi, ne ovat reitti eteenpäin.

Jos jokin sattuu, se kertoo, että siellä on jotain tärkeää. Jos jokin tuntuu ahdistavalta, se kertoo, että siellä on muutoksen mahdollisuus.

Ei ole kyse siitä, kuinka paljon pystyt peittelemään pahaa oloa hymyn alle, vaan siitä, mitä olet valmis tekemään, kun se nousee pintaan.

Tiedän, että et halua kohdata negatiivisia tunteitasi. Kukaan ei halua. Mutta mieti hetki: onko vaihtoehto parempi? Onko parempi jatkaa päivästä toiseen keskinkertaisessa elämässä, jossa olet jatkuvasti väsynyt, turhautunut ja tyytymätön, mutta naamioit sen toiminnaksi?

Vai onko parempi pysähtyä, katsoa pimeyteen ja kysyä itseltäsi: "Mitä minä oikeasti haluan?"

Kipu on siellä, missä muutos tapahtuu. Sinun tehtäväsi ei ole paeta sitä.

Sinun tehtäväsi on kohdata se ja päättää, että tästä eteenpäin käytät sitä hyväksesi. Se ei tule olemaan helppoa. Mutta kysyn sinulta tämän: Mikä on vaihtoehto?

Vapaus, jota et tiennyt kaipaavasi

Kuvittele herääväsi aamulla ilman tunnetta, että jotain on pielessä. Ilman jatkuvaa turhautumista, ilman sitä epämääräistä painoa rinnan päällä. Ei siksi, että elämä olisi yhtäkkiä täydellistä, vaan siksi, että sinä et enää ole oman mielesi vanki. Tämä on se vapaus, jonka saat, kun opit kohtaamaan epämukavuuden sen sijaan, että pakenet sitä.

Ensimmäinen askel on nähdä ne ketjut, jotka sitovat sinua. Kun opit tunnistamaan haitalliset ajatus- ja toimintamallit, näet, kuinka usein olet elänyt autopilotilla. Kuinka olet tehnyt samoja valintoja, samasta pelosta käsin, yhä uudelleen. Ymmärrät, miten mielesi on rakentanut sinulle valheellisia esteitä. Kuinka olet uskonut, että et voi tehdä muutosta, vaikka voit. Kun näet nämä rajoitteet, voit myös murtaa ne.

Olen itse käynyt tämän prosessin läpi. Olen nähnyt, miten helppoa on uskotella itselleen, että jokin muu. Olosuhteet, ihmiset tai sattuma pitää sinut paikallaan. Olin siellä, missä sinä ehkä olet nyt: tunsin, että jokin ei ollut kohdallaan, mutta en tiennyt, mistä aloittaa.

Opin kantapään kautta, että todellinen muutos ei synny odottamalla, että kaikki ulkopuolella muuttuu. Se syntyy, kun alat purkaa niitä näkymättömiä kahleita, jotka ovat olleet mielessäsi koko ajan.

Kun tämä tapahtuu, alat ottaa elämääsi takaisin omiin käsiisi. Et enää ajelehdi, vaan alat suunnata kohti sitä, mikä on sinulle oikeasti tärkeää. Kun et enää salli itsesi jäädä kiinni vanhoihin kaavoihin, voit rakentaa elämän, joka perustuu arvoihisi.

Et tee valintoja velvollisuudentunteesta, pelosta tai toisten odotusten mukaan. Teet ne, koska ne vievät sinua kohti sitä, missä haluat olla.

Sitten tapahtuu jotain vielä suurempaa: saat aikaan konkreettisia ja kestäviä tuloksia. Ei hetken innostusta, ei väliaikaisia muutoksia, vaan pysyvää kehitystä. Kun alat toimia eri tavalla, myös elämäsi muuttuu.

Ei siksi, että jokin ulkoinen tekijä pelastaa sinut, vaan siksi, että sinä olet tehnyt päätöksen muuttua. Hyvinvointisi ei enää ole sattumanvarainen seuraus. Se on suora tulos siitä, että et enää siedä sitä, mikä tekee sinusta heikomman.

Tätä on todellinen vapaus. Ei täydellisen kivuton elämä, vaan elämä, jossa sinä et enää ole olosuhteiden vietävänä.

Elämä, jossa sinä päätät, mitä siedät ja mitä et. Kun ymmärrät tämän, huomaat, että mikään ei enää pidättele sinua.

Kolmen iskun malli kohti uutta suuntaa

Muutos ei synny sattumalta. Se ei tapahdu, kun tunnet motivaatiopiikin tai luet inspiroivan tekstin. Muutos syntyy toistuvasta, tietoisesta toiminnasta, joka pakottaa sinut kasvamaan.

Tätä varten tarvitset yksinkertaisen, tehokkaan järjestelmän. Tämä on Kolmen iskun malli – menetelmä, joka rakentaa sinusta vahvemman, rehellisemmän ja kestävän.

1. Ensimmäinen isku: Kohdataan totuus
   
   Ennen kuin voit muuttua, sinun on kohdattava se, mitä et halua nähdä. Tämä on vaikein askel, mutta välttämätön. Kyse ei ole siitä, mitä haluaisit uskoa, vaan siitä, mitä faktat kertovat sinusta ja elämästäsi. Kysy itseltäsi:
   
   Mitä siedät, vaikka tiedät sen olevan haitallista?
   Missä asioissa valehtelet itsellesi?
   Mitä tekisit, jos et pelkäisi?
   
   Kirjoita vastauksesi ylös. Älä kaunistele. Älä selitä pois. Rehellisyys on tässä kohtaa raaka mutta vapauttava.

2. Toinen isku: Päätös ja rutiini
   
   Kun olet kohdannut totuuden, valitset suunnan. Ei "ehkä" tai "katsotaan myöhemmin". Teet päätöksen.
   
   Valitse yksi asia, jonka lopetat sietämästä ja yksi uusi tapa, jonka aloitat tänään. Tämä voi olla esimerkiksi:
   
   Lopetan tekosyiden keksimisen liikunnalle → Aloitan 10 minuutin treenin joka aamu.
   Lopetan ajattelemasta muiden mielipiteitä → Aloitan tekemällä yhden rohkean päätöksen viikossa.
   Lopetan välttelemästä vaikeita keskusteluja → Aloitan sanomalla suoraan, mitä ajattelen.
   
   Tämä päätös ei ole tunnepohjainen. Se ei perustu inspiraatioon. Se perustuu toimintaan.

3. Kolmas isku: Kontrolli ja toisto
   
   Todellinen muutos tapahtuu toiston kautta. Aivot eivät muutu hetkessä, ne muuttuvat harjoittelemalla uutta tapaa päivittäin. Tämä tarkoittaa:
   
   Jokainen päivä lasketaan. Et tarvitse täydellisyyttä, vaan jatkuvuutta.
   Pidä itsesi vastuussa. Kirjaa ylös edistymisesi.
   Epäonnistuminen ei lopeta prosessia. Se on osa sitä. Korjaat ja jatkat.
   
   Ota käyttöön päivittäinen tarkistuslista: Kirjoita joka ilta, teitkö päätetyn asian vai et. Jos et tehnyt, kysy miksi ja tee siitä päätös seuraavalle päivälle. Tämä luo toistettavan prosessin, joka estää sinua luisumasta takaisin.

Tämä menetelmä ei lupaa helppoa tietä. Mutta se lupaa varman tien. Sinun ei tarvitse odottaa oikeaa hetkeä. Sitä ei tule.

Sinun ei tarvitse tuntea motivaatiota. Se syntyy toiminnasta. Sinun ei tarvitse olla valmis. Sinun täytyy vain aloittaa.

Ensimmäinen isku: Katso totuutta silmiin.

Toinen isku: Tee päätös ja rutiini.

Kolmas isku: Toista, kunnes et enää siedä keskinkertaisuutta.

Kysymys kuuluu: Lyötkö ensimmäisen iskun vai odotatko, että elämä lyö sinut taas kerran kanveesiin?

Sinusta ei tule vahvaa mukavuudessa

Muutos ei ole mukavaa. Se ei tapahdu, kun kaikki tuntuu hyvältä ja elämä rullaa eteenpäin vaivattomasti. Todellinen muutos tapahtuu siinä hetkessä, kun katsot itseäsi peilistä ja myönnät, että jokin on pielessä. Kun tunnet ahdistuksen kiristyvän rintakehässäsi ja päätät, että et enää pakene. Se syntyy, kun uskallat haastaa itsesi, hyväksyä epämukavuuden ja käyttää sitä kasvun moottorina.

Olen kokenut sen itse. Olin tilanteessa, jossa kaikki hajosi ympärilläni ja samalla sisälläni. Se, mitä olin aiemmin pystynyt sietämään, muuttui lopulta niin raskaaksi, että en voinut enää vain jatkaa eteenpäin. Silloin tajusin, että minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko annan tilanteen musertaa minut tai alan tehdä asioita eri tavalla. Mukavuus ei enää ollut vaihtoehto, koska tiesin, mihin se oli minut johtanut.

Oletko koskaan miettinyt, miksi suurimmat onnistujat eivät ole niitä, joilla on ollut helpoin tie? Miksi menestyvät urheilijat, yrittäjät ja johtajat ovat usein ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi suuria haasteita? Koska he eivät paenneet. He katsoivat kipua silmiin.

Sinä voit tehdä saman. Epämukavuus ei ole este, se on kartta. Se näyttää sinulle, mihin suuntaan sinun on mentävä. Kun tunnet pelkoa, se tarkoittaa, että siellä on jotain tärkeää. Kun tunnet epävarmuutta, se kertoo, että olet uuden äärellä. Kun tunnet ahdistusta, se on kehosi ja mielesi signaali siitä, että nyt on aika kasvaa.

Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi rakastaa kipua. Se tarkoittaa, että opit käsittelemään sitä oikein. Opit kääntämään sen polttoaineeksi. Kun lopetat mukavuuden tavoittelun ja alat tietoisesti hakeutua epämukavuuteen, elämä ei enää tunnu sattumanvaraiselta. Se ei enää ohjaudu pelkojesi mukaan. Sinä ohjaat sitä.

Minulle tämä muutos ei tapahtunut yhdessä yössä. Se oli prosessi, jossa jouduin kohtaamaan asioita, jotka olisin mieluummin väistänyt. Jouduin kysymään itseltäni kysymyksiä, joihin en halunnut vastata. Mutta nyt, kun katson taaksepäin, näen, että juuri ne hetket rakensivat minusta sen, joka olen tänään.

Lopulta kysymys on yksinkertainen: Haluatko kasvaa vai haluatko pysyä paikallasi? Se, mitä siedät tänään, määrittää sen, missä olet huomenna.

Jos et siedä muutosta, siedät pysähtyneisyyttä.

Jos et siedä epämukavuutta, siedät keskinkertaisuutta.

Mutta jos olet valmis hyväksymään haasteen, sinusta tulee vahvempi kuin koskaan aiemmin.

"Pain is inevitable. Suffering is optional." – Haruki Murakami

Kipu on väistämätöntä. Mutta kärsimys on valinta. Sinä päätät, käytätkö sitä hyväksesi vai annatko sen hallita sinua.

Kun mikään ei muutu, kaikki muuttuu

Jossain vaiheessa on pakko pysähtyä ja kysyä itseltään: Mitä minä oikeasti siedän? Tämä kysymys voi tuntua epämukavalta, mutta se on samalla avain kaikkeen.

Se, mitä siedät tänään, muokkaa sinua huomaamattasi. Kun sallit itsesi jäädä tilanteeseen, joka hajottaa sinua pala palalta, valitset samalla elämän, jossa et koskaan koe täyttä voimaasi.

Olen kokenut sen itse. Olen elänyt elämää, jossa siedin liikaa ja uskottelin itselleni, että se oli normaalia. Mutta lopulta tuli hetki, jolloin en enää voinut jatkaa samalla tavalla.

Ja se hetki muutti kaiken.

Kipu ei ollut vihollinen, vaan se, mikä pakotti minut liikkeelle. Ilman sitä olisin jäänyt paikalleni.

Ilman sitä en olisi kasvanut.

Ehkä olet tällä hetkellä siinä pisteessä, jossa tiedät, että jokin on pielessä, mutta et vielä ole tehnyt muutosta.

Ehkä pelkäät, että muutos on liian vaikea, liian iso, liian tuntematon. Mutta tiedä tämä: kun mikään ei muutu, kaikki muuttuu hitaasti, mutta varmasti. Jos et itse päätä, mihin suuntaan liikut, elämä valitsee puolestasi.

Kysymys ei ole siitä, kestätkö epämukavuutta. Se ei ole valinta, se tulee joka tapauksessa. Kysymys on siitä, käytätkö sitä hyväksesi vai annatko sen musertaa sinut?

Fighter Mindset ei ole pelkästään ajattelutapa. Se on tapa elää. Se on päätös siitä, että et enää pakene, vaan katsot totuutta silmiin.

Se on valinta kasvaa, kehittyä ja rakentaa elämä, joka perustuu siihen, mitä oikeasti haluat. Et siihen, mitä olet sattunut sietämään.

Jos tiedät, että on aika lopettaa selittelyt ja ottaa elämä haltuun, mutta et tiedä mistä aloittaa, olen rakentanut tätä varten selkeän ja toimivan järjestelmän. Käy tutustumassa verkkokurssiin ja ota ensimmäinen askel kohti vahvempaa elämää.

Tee päätös ja katso, mitä tapahtuu, kun et enää suostu olemaan paikallasi.

Kiitos lukemisesta,
Tomi