Kaikki haluavat maaliviivan ylittämisen tunteen, mutta entä ne tuhannet askeleet ennen sitä? 

On helppo haaveilla uudesta alusta. Siitä, miten hyvältä kaikki tuntuu sitten, kun olet perillä.

Mutta mitä jos ongelma ei ole siinä, ettet ole tarpeeksi motivoitunut, vaan siinä, että et ole koskaan pysähtynyt miettimään, mitä tavoite todella vaatii?

Mä en pysähtynyt.

Triathlon tuntui houkuttelevalta. Se oli uusi haaste, täysin erilainen kuin mihin olin tottunut, mutta juuri siksi se kiehtoi. Halusin liikkua enemmän erityislapseni kanssa, ja samalla kaipasin itselleni jotain uutta.

Ajattelin, että urheilutaustasta olisi hyötyä. Että vuosien judo ja kova treenaaminen antaisivat hyvän pohjan, vaikka laji olikin eri. Olin tottunut treenaamaan kovaa ja kestämään paineen alla.

Mutta vaikka aloitin triathlonharjoittelun maltilla, treenit haastoivat kroppaa täysin eri tavalla kuin mihin olin tottunut.

Uinti ei ollut vain uuden tekniikan opettelua. Vedessä mikään ei tullut luonnostaan. Jokainen liike tuntui kömpelöltä, rytmi hajosi heti, kun yritin nopeuttaa tahtia.

Juoksu paljasti, miten erilaista jatkuva, pitkäkestoinen rasitus oli verrattuna räjähtävään tekemiseen. Lihakset reagoivat oudosti, askellus tuntui vieraalta ja jokainen kilometri oli pidempi kuin sen olisi pitänyt olla.

Pyöräily ei ollut vain matkan taittamista, se oli tunteja satulassa. Opin, miten tärkeää oli oikea ajoasento ja taloudellinen polkeminen.

Kaikki tämä tuntui tutulta ja silti täysin uudelta. Mutta suurin haaste ei ollut fyysinen. Se oli se, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olin aloittelija.

“You have to be willing to suffer through the hard times to get to the good times.” – David Goggins

Tässä kohtaa jouduin kysymään itseltäni: Halusinko tätä oikeasti, vai halusinko vain sitä lopputulosta, jonka se joskus ehkä tuottaisi?

Tajusin, että en voi vain valita triathlonistin palkintoa. Minun on valittava myös sen elämä. Ne päivät, jolloin kaikki tuntuu vaikealta. Tunne, kun kello soi aikaisin aamulla ja tiedän, että edessä on pitkä lenkki kylmässä sateessa.

Tavoitteet eivät koskaan tule yksin. Ne tulevat hintalapun kanssa.

Ja lopulta kysymys ei ole siitä, kuinka paljon haluat palkintoa.

Kysymys on siitä, oletko valmis maksamaan hinnan.

Menestys näyttää hyvältä, mutta tuntuu raskaalta – siksi useimmat eivät saavuta sitä

Suurin ongelma ei ole se, etteivät ihmiset olisi motivoituneita. Ongelma on siinä, että he haluavat vain lopputuloksen, eivät prosessia. Kaikki haluavat menestyksen näkyvät puolet, mutta harva on valmis ottamaan vastaan sitä, mikä ei näy. Ja juuri tämä estää etenemisen. Koska ilman sitoutumista matkaan, ensimmäinen este murskaa motivaation.

Mä olen itse kokenut tämän useasti. Oon istunut aamulla kirjoittamassa uutiskirjettä, kun ajatus ei kulje, mutta teksti pitää saada valmiiksi. Oon treenannut ilman motivaatiota, koska tiesin, että jos odotan täydellistä fiilistä, en koskaan etene. Oon istunut alas ja tehnyt niitä tylsiä, puuduttavia asioita yrittäjänä, joita kukaan ei näe, mutta jotka mahdollistavat kaiken muun.

Menestys näyttää hyvältä ulospäin, mutta sen todellinen hinta jää usein piiloon. Tämä on se osa, josta harva haluaa puhua ja juuri siksi kirjoitin tästä aiemman blogitekstin: Näkymätön työ – totuus, jota et halua kuulla.

Jokaisella tavoitteella on hintansa. Eikä se ole kiva tai jännittävä, vaan usein juuri se osa, jonka haluaisi mieluiten ohittaa.

Jos haluat jotain, et voi valita vain sen hyviä puolia. Sinun on valittava myös sen hinta:

• Jos haluat olla kirjailija, et voi valita vain valmista kirjaa ja kirjanjulkistustilaisuuksia. Valitset myös yksinäiset kirjoituskuukaudet, epävarmuuden ja ne hetket, kun mikään lause ei kuulosta hyvältä. Oon huomannut tämän itse. Kirjoittaminen ei ole pelkkää inspiraatiota, vaan hetkiä, jolloin tuijotan näyttöä ja mietin, onko tällä edes mitään merkitystä.
  
  
• Jos haluat olla yrittäjä, et voi valita vain vapautta ja mahdollisuuksia. Valitset myös epävarmat kuukaudet, päätökset, joista et ole varma, ja sen jatkuvan tunteen, että kaikki on lopulta sinun vastuullasi. Jokainen onnistuminen on hieno hetki, mutta jokaisen takana on myös niitä öitä, jolloin mietit, kestääkö tämä kaikki vai romahtaako.
  
  
• Jos haluat olla hyvässä kunnossa, et voi valita vain näkyviä lihaksia ja parempaa energiatasoa. Valitset myös treenit silloin, kun ei huvita, terveellisemmät ruoka-annokset ja väsymyksen, joka kertoo kehittymisestä. Triathlonin harjoittelussa ei ollut kyse vain siitä, että opin uusia taitoja, vaan siitä, että jokainen treeni testasi, olenko valmis jatkamaan silloinkin, kun mukavuusalue oli kaukana takana.
  
  
• Jos haluat paremmat ihmissuhteet, et voi valita vain syviä keskusteluja ja merkityksellisiä hetkiä. Valitset myös sen, että joudut olemaan läsnä silloinkin, kun väsyttää, joudut kuuntelemaan, vaikka haluaisit puhua, ja tekemään kompromisseja silloin, kun se ei ole helppoa. Olen yrittänyt opetella tätä paljon. Erityisesti silloin, kun tuntuu, että oma pää on täynnä asioita, mutta toinen ihminen tarvitsee sinua juuri sillä hetkellä.
  
  
• Jos haluat itseluottamusta, et voi valita vain sitä, miltä varmuus tuntuu. Valitset myös epäonnistumiset, epämukavuuden ja ne hetket, kun tunnet itsesi täysin aloittelijaksi. Jokainen uusi asia tuntuu alussa vaikealta. Oli se sitten judo, triathlon tai yrittäjyys ja juuri silloin ratkaistaan, jatkatko vai luovutatko.

Tavoitteet näyttävät hyvältä ulospäin, mutta ne tuntuvat raskailta silloin, kun kukaan ei katso. Ja juuri siinä kohtaa ratkaistaan, kuka pääsee perille ja kuka lopettaa.

En ole tarpeeksi hyvä – mutta mitä sitten?

Muistan ensimmäiset kerrat, kun menin tatamille judoharjoituksiin pienenä. Olin kömpelö. Kaaduin väärin. En saanut heittoja toimimaan. Tunsin itseni muita huonommaksi ja mietin, onko musta edes tähän.

Sama tunne toistui vuosia myöhemmin, kun aloitin triathlonin. Uinti tuntui enemmän hukkumiselta kuin etenemiseltä. Juoksu oli raskasta ja hidasta. Pyöräilyssä en tiennyt edes, miten ajoasennon pitäisi tuntua hyvältä.

Ja silloin se iski: Täsmälleen sama tunne kuin silloin tatamilla vuosia sitten.

Tämä on se hetki, jossa moni lopettaa. Ihmiset haluavat olla hyviä heti, mutta eivät kestä sitä vaihetta, jossa ovat vielä huonoja.

Ongelma ei ole siinä, ettet ole tarpeeksi hyvä. Ongelma on siinä, että et halua käydä läpi sitä vaihetta, jossa tulee hyväksi.

Kaikki onnistumiset näyttävät ulospäin helpoilta, koska kukaan ei näe niitä vuosia, jolloin tekijä oli yhtä hukassa kuin sinä nyt.

Jokainen urheilija on joskus tuntenut itsensä hitaaksi, kömpelöksi ja voimattomaksi.

Jokainen yrittäjä on joskus katsonut tyhjää kassavirtaa ja miettinyt, tekikö elämänsä pahimman virheen.

Jos odotat, että olet valmis ennen kuin aloitat, et koskaan aloita.

Olen käynyt tämän läpi niin monta kertaa, että tiedän jo kaavan: ensin tuntuu paskalta, sitten opit jotain, sitten tunnet hetken onnistumisen, sitten tulee uusi seinä vastaan. Ja juuri siksi suurin ero ihmisten välillä ei ole lahjakkuus tai potentiaali.

Se on se, kuka kestää huonoutta tarpeeksi pitkään.

Eli jos mietit, oletko tarpeeksi hyvä, kysy ennemmin: Olenko valmis olemaan huono riittävän pitkään?

Se on ainoa tie eteenpäin.

Vapautuminen kadehtimisesta – kun ymmärrät, mitä menestys todella maksaa

Olen joskus katsonut toisten saavutuksia ja tuntenut sen tutun piston rinnassa. Miksi tuo onnistuu, mutta mä en? Miten joku saa kaiken näyttämään niin helpolta?

Mutta mitä enemmän olen käynyt tätä polkua – yrittäjänä, valmentajana, urheilijana, isänä. Sitä selvemmäksi on tullut yksi asia: menestys ei ole ilmainen.

Kaikki, mitä ihailet, tulee hinnan kanssa. Se ei näy Instagramissa, se ei tule esiin juhlissa, eikä kukaan tee siitä hehkutuspostausta. Mutta se on siellä.

Jos joku on huippukunnossa, hän on tehnyt vuosien ajan treenejä, joihin sulla ei olisi ollut motivaatiota.

Jos joku menestyy yrittäjänä, hän on sietänyt epävarmuutta, ottanut riskejä ja istunut töiden ääressä silloin, kun muut ovat jo lopettaneet.

Jos joku tuntuu itsevarmalta, hän on käynyt läpi epävarmuuden ja pakottanut itsensä epämukavuusalueelle niin monta kertaa, että siitä tuli lopulta normaalia.

Tämä ymmärrys on yksi suurimmista vapautuksista, mitä olen kokenut. En enää kadehdi kenenkään saavutuksia, koska tiedän, että jokaisen onnistumisen takana on hintalappu.

Kysymys ei ole siitä, miksei mulla ole samaa. Kysymys on siitä, haluanko maksaa saman hinnan?

Ja jos vastaus on ei, sekin on täysin ok.

Mutta silloin pitää lopettaa haaveilu ja hyväksyä, että kyse ei ollut mahdottomuudesta, vaan valinnasta.

Kun tämän ymmärtää, kadehtiminen muuttuu päätöksenteoksi. Sinä et enää katso toisten saavutuksia ja mieti, miksei sinulla ole niitä. Sinä katsot niitä ja kysyt: Haluan tämän, mutta haluanko myös kaiken sen, mitä se vaatii?

Jos kyllä, alat toimia. Jos ei, päästät siitä irti. 

Kumpikin on parempi kuin käyttää vuosia haaveilemalla asioista, joita et ole valmis tavoittelemaan.

Pitkäjänteisyys ei riitä – jos jauhat väärää asiaa

Useimmat ihmiset eivät epäonnistu siksi, että heillä ei olisi lahjakkuutta tai resursseja. He epäonnistuvat, koska he lopettavat liian aikaisin.

Tai vielä pahempaa, he jatkavat liian pitkään asioita, jotka eivät vie mihinkään.

Meille myydään ajatus, että pitkäjänteisyys on kaikki kaikessa. Älä luovuta! Jatka sinnikkäästi! Tee töitä niin kauan, että onnistut!

Mutta tämä on vain puoli totuutta. Pelkkä sitkeys ei riitä, jos suunta on väärä.

Jos treenaat juoksua huonolla tekniikalla, et saa parempia tuloksia.Saat vain enemmän vammoja.

Jos toistat väärää liiketoimintastrategiaa, et menesty, menet vain nopeammin konkurssiin.

Jos harjoittelet judoheittoa kerta toisensa jälkeen väärällä liikeradalla, et tule paremmaksi. Opit vain tavan, joka ei toimi.

Laadukas pitkäjänteisyys tarkoittaa sitä, että olet valmis kestämään haasteita, mutta vain jos teet oikeita asioita.

Oppiminen ei ole kiinni älykkyydestä vaan tavasta suhtautua haasteisiin. Ne, jotka näkevät epäonnistumiset välttämättömänä osana kehitystä, kehittyvät nopeammin. Olennaista on, että he eivät vain toista samaa virhettä uudestaan. He mukautuvat, säätävät, kehittävät ja jatkavat.

Mä olen kokenut tämän itse monella elämänalueella.

Judossa opin, että jos et muokkaa omaa tekemistäsi, saatat hakata päätä seinään vuosia etkä silti saa heittoja toimimaan. Yrittäjänä olen nähnyt, miten voi käyttää loputtomasti aikaa väärän markkinointistrategian hinkkaamiseen ja ihmetellä, miksei bisnes kasva. Triathlonissa huomasin, että jos vain juoksen lisää kilometrejä ilman järkevää ohjelmointia, en tule kestävämmäksi – vain loukkaantuneeksi.

Pitkäjänteisyys on voimakas työkalu, mutta se on myös vaarallinen. Jos yhdistät sen väärään suuntaan, siitä tulee ansa.

Mutta kun opit hyväksymään haasteet osana matkaa ja samalla pidät huolen, että teet oikeita asioita, lopettaminen ei ole enää vaihtoehto. Ensimmäinen epäonnistuminen ei murskaa sinua. Ei toinenkaan. Et odota enää täydellistä suoritusta heti, koska tiedät, että kehitys on kiinni siitä, miten hyvin siedät epätäydellisyyttä ja sopeudut matkan varrella.

Juuri tässä kohtaa ne, jotka kestävät, erottuvat niistä, jotka vain haaveilevat.

Koska lopulta kysymys ei ole siitä, kuinka pitkään jaksat hakata päätä seinään.

Kysymys on siitä, oletko valmis muuttumaan samalla, kun jatkat matkaa.

Valinnan testi: Kestätkö totuuden?

Useimmat ihmiset valehtelevat itselleen.

He sanovat haluavansa olla paremmassa kunnossa, mutta eivät ole valmiita tinkimään mukavuudestaan.

He sanovat haluavansa menestyvän bisneksen, mutta eivät ole valmiita ottamaan taloudellisia riskejä.

He sanovat haluavansa itseluottamusta, mutta eivät suostu laittamaan itseään tilanteisiin, joissa voivat epäonnistua.

Jos et ole valmis maksamaan hintaa, et oikeasti halua sitä.

Tämä on se testi, joka erottaa ne, jotka tekevät, niistä, jotka vain puhuvat.

1. Haluanko oikeasti tätä – vai vain sen palkintoa?
   
   Kaikki haluavat olla huipulla. Kaikki haluavat vahvan kehon, bisneksen, ihmissuhteet, itseluottamuksen.
   
   Harva haluaa ne päivät, viikot ja vuodet, jotka siihen johtavat. Rehellinen vastaus tähän kysymykseen muuttaa kaiken, koska jos haluat vain lopputulosta, mutta et prosessia, et tule koskaan onnistumaan.

2. Olenko valmis maksamaan hinnan? (Aika, energia, epämukavuus?)
   
   Tässä kohtaa moni paljastaa todelliset kasvonsa. Kyllä, voit saavuttaa melkein mitä tahansa, jos olet valmis maksamaan sen hinnan. Mutta jos et ole, älä kiduta itseäsi haaveilemalla. Koska joko hyväksyt hinnan tai hyväksyt sen, että et koskaan saa sitä.

3. Jos en ole valmis maksamaan hintaa, mitä olen silti valitsemassa?
   
   Jokainen valinta on myös valitsematta jättämistä. Jos et valitse epämukavuutta, valitset tyytymättömyyden. Jos et valitse oppimista, valitset epävarmuuden.
   
   Katselin vuosia sivusta ihmisiä, jotka haaveilivat isoista asioista, mutta eivät tehneet mitään. Mä mietin, mikä oli ero niiden välillä, jotka menestyivät, ja niiden välillä, jotka jäivät haaveilemaan. Se ei ollut lahjakkuus. Se ei ollut resurssit. Se ei ollut edes motivaatio.
   
   Se oli tämä yksi yksinkertainen asia: ne, jotka kestivät hintalapun, saivat lopulta sen, mitä halusivat.
   
   Ne, jotka eivät kestäneet, he jatkoivat selitysten keksimistä.

Valinta on aina sinun – kysymys on vain siitä, maksatko hinnan nyt vai myöhemmin.

Suurin valhe, jonka itsellesi voit kertoa, on se, ettei valitseminen ole tarpeen.

Että voit vain jatkaa samalla tavalla ilman seuraamuksia. Että jos et aktiivisesti valitse vahvaa kehoa, itseluottamusta tai taloudellista vakautta, voit vain jäädä neutraaliksi. Ei se mene niin.

Jos et valitse, joku muu valitsee puolestasi. Yleensä se joku on olosuhteet, ympäristö ja sun oma mukavuudenhalu.

Oon nähnyt tämän omassa elämässäni. Kun olen antanut asioiden ajelehtia, en ole pysynyt paikallani, olen taantunut. Kun lopetin fyysisen treenin hetkeksi, en saanut vain vähän huonompaa kuntoa. Kehosta tuli veltompi, jaksamisesta vaikeampaa ja kynnys palata treeniin suurempi.

Jos et valitse vahvaa kehoa, valitset heikon.

Jos et valitse varmuutta, valitset epävarmuuden.

Jos et valitse kasvua, valitset taantuman.

Lopulta tämä valinta osuu aina kohdalle, mutta jos teet sen itse nyt, se maksaa vähemmän kuin silloin, kun elämä tekee sen puolestasi.

Moni haluaa menestystä, mutta ei halua hintaa, jonka se vaatii. Mutta kysy itseltäsi: haluatko sen toisen hintalapun enemmän?

Jos et ota vastuuta taloudestasi nyt, myöhemmin se näkyy valinnoissa, joita et voi tehdä.

Jos et panosta terveyteesi nyt, myöhemmin lääkäri kertoo, mitä sinun on pakko tehdä.

Jos et kehitä itseäsi nyt, myöhemmin istut katkerana, kun huomaat jääneesi muiden varjoon.

Koko elämäsi on sarja valintoja. Sinä joko valitset tietoisesti, mitä rakennat. Tai sitten ajelehdit ja päädyt tilanteeseen, jota et koskaan halunnut.

Tässä tulee se hyvä uutinen: kaikki paremmat valinnat ovat vielä mahdollisia.

Olen nähnyt, miten nopeasti asiat muuttuvat, kun ihminen alkaa tietoisesti valita jotain parempaa. Kun hän päättää, että nyt riittää. Nyt en enää ajelehdi, vaan teen tämän, vaikka se maksaisi mitä.

Kun olet valmis hyväksymään hinnan, palkinto tulee väistämättä. Kyse ei ole siitä, saavutko perille, vaan siitä, kuinka pitkälle olet valmis menemään?

Valinta on sinun. Se on aina ollut.

Lopulta kyse on vain yhdestä asiasta

Jos otan kaiken oppimani ja puristan sen yhteen lauseeseen, se on tämä: Sinä joko valitset haasteen nyt, tai elämä valitsee sen puolestasi myöhemmin.

Olen nähnyt tämän omassa elämässäni. Kun päätin aloittaa triathlonin, sain valita vaikeuden. Treenit, uudet taidot, väsymyksen, epämukavuuden. Se oli kovaa, mutta se oli oma valintani.

Jos en olisi valinnut sitä, joku muu hinta olisi tullut myöhemmin. Väsyneempi olo. Heikentyvä kunto. Se tunne, että jotain jäi tekemättä.

Muistan yhden tietyn treenin. Kylmä sade vihmoi vasten kasvoja, olin väsynyt jo ennen kuin olin edes aloittanut, ja edessä oli pitkä juoksu, joka tuntui sillä hetkellä mahdottomalta. Kehoni antoi jokaisen mahdollisen syyn pysähtyä: jalat painoivat, lihakset olivat jumissa, mieli yritti neuvotella helpotusta. Mutta juuri siinä hetkessä tajusin sen: jos en nyt päätä jatkaa, tämä hetki toistuu joka kerta, kun tulee vaikeaa. Se oli yksi askel. Yksi päätös. Sillä hetkellä se muutti kaiken. 

Sama pätee kaikkeen. Jos et valitse kasvua, valitset taantumisen. Jos et valitse kehittymistä, valitset huomaamattasi sen, että jäät paikoillesi, kun muut menevät eteenpäin. Jos et valitse vaivannäköä, valitset tyytymättömyyden.

Jos haluat lopettaa haaveilemisen ja oikeasti alkaa toimia, olen rakentanut verkkokurssin juuri tähän. Se ei ole helppo tie, mutta se on selkeä ja se näyttää, miten rakennat vahvemman hyvinvoinnin ja kestät tulevat haasteet. Lue lisää Valitse Vahva Elämä -verkkokurssista.

Moni ajattelee, että tekemättä jättäminen on neutraali tila. Että jos ei tee päätöstä, kaikki säilyy samana. Se on valhe. Mitään pysyvää tilaa ei ole. Kaikki muuttuu koko ajan. Joko parempaan tai huonompaan.

Ei ole olemassa helppoa vaihtoehtoa.

Joko valitset vaikean, joka vie eteenpäin, tai valitset vaikean, joka satuttaa myöhemmin.

Kaikki on lopulta päätös, mutta suurin osa ihmisistä ei uskalla tehdä sitä.

He lykkäävät valintaa, koska eivät halua epämukavuutta juuri nyt. He haluavat välttää vaivannäön, mutta eivät ymmärrä, että se tarkoittaa vain suurempaa hintaa tulevaisuudessa.

Mitä pidempään odotat, sitä suuremmaksi hinta kasvaa. Juuri nyt, tässä hetkessä, sulla on vielä mahdollisuus valita se vaikeus, joka muuttaa kaiken paremmaksi.

Kiitos lukemisesta,
Tomi