Se alkaa rintakehästä tiivistyvänä tunteena, joka tuntuu puristavan kaiken ilmatilan ympäriltään. 

Sydän lyö raskaasti, mutta ei siksi, että olisin juossut. Vaan siksi, että olen pysähtynyt ajatusteni keskelle.

Päässä pyörii kysymysten virta.

• Miksi tämä meni näin?
• Missä tein virheen?
• Miksi en nähnyt tätä tulevan?

Se ei jää vain mieleen. Se hiipii ihon alle, käy läpi jokaisen ajatuksen ja saa tuntemaan olon pieneksi ja riittämättömäksi.

Katson ympärille ja yhtäkkiä kaikki muut näyttävät onnistuvan. Heillä on vastaukset, suunnitelmat ja tulokset.

Katson omia lukuja, kampanjoita tai asiakasmääriä ja tunnen vain tyhjyyden.

Miten tämä kaikki meni näin pieleen?

Se saa kyseenalaistamaan paitsi päätökseni, myös itseni.

Entä jos en vain ole tarpeeksi hyvä tähän?

Entä jos en ikinä saavuta sitä, mitä olen yrittänyt rakentaa?

Se ei ole pelkkä ajatus siitä, että jokin asia epäonnistui. Se tuntuu kuin itse olisi epäonnistunut.

Tiedän, miltä epäonnistuminen tuntuu.

Olen kokenut sen monella elämän eri osa-alueella. Urheilussa, kun vuosien harjoittelun jälkeen kilpailutulos jäi odotettua heikommaksi. Koulussa, kun en saavuttanut tavoitteitani tai koin olevani muita jäljessä. Yrittäjänä, kun kova työ ja unelmat eivät aina tuottaneet tulosta.

Vanhempana ehkä eniten, kun arjen pienet virheet tuntuivat suurilta henkilökohtaisilta tappioilta.

Jokainen näistä hetkistä on ollut erilainen, mutta tunteet niiden taustalla ovat olleet samankaltaisia.

Epävarmuus. Häpeä. Ajatus siitä, että en ole tarpeeksi hyvä.

Yksi asia on ollut yhteistä kaikille epäonnistumisille. Niissä piilee myös mahdollisuus oppimiseen.

Ajan myötä olen ymmärtänyt, että epäonnistuminen ei ole loppu, vaan askel matkalla eteenpäin.

Urheilussa tappiot opettivat, kuinka tärkeää on nousta ylös ja jatkaa.

Koulussa opin, että itsensä vertaaminen muihin ei vie minua eteenpäin.

Yrittäjyydessä jokainen epäonnistunut kampanja tai projekti on ollut opas siihen, mitä tehdä toisin.

Vanhempana olen oivaltanut, että täydellisyys ei ole rakkauden ehto, vaan läsnäolo ja yritys.

Epäonnistuminen on kipeää, mutta se on myös osa elämää.

Jokainen kompastuminen muistuttaa siitä, että yritän. Teen ja elän.

Todelliset tappiot tulevat vain silloin, kun lakkaamme yrittämästä.

Pelko voi pysäyttää kaiken

Epäonnistumisen pelko ei ole vain hetkellinen tunne.

Se alkaa näkymättömänä ja hiipii syvemmälle jokapäiväiseen toimintaan.

Se ei ehkä aluksi tunnu isolta.

Hiljalleen pieni ääni muuttuu kovemmaksi.

• Mitä jos tämä epäonnistuu?
• Mitä ihmiset ajattelevat?
• Mitä minä ajattelen, jos kaikki kaatuu?

Olen kokenut tämän itse. Olen istunut valmiin suunnitelman äärellä.

Hiuskarvan päässä toimeen ryhtymisestä ja antanut pelon pysäyttää minut.

Mitä enemmän annoin epäonnistumisen pelolle tilaa, sitä varmemmin jäin paikoilleni.

Aikaa kului, mutta mitään ei tapahtunut.

Juuri siinä on tämän pelon voima. Se saa sinut uskomaan, että pysähtyminen on turvallisempaa kuin liikkeelle lähteminen.

Epäonnistumisen pelko ei ole merkki siitä, että meidän tulisi pysähtyä.

Se on merkki siitä, että olemme lähellä jotain tärkeää.

Epäonnistumisen anatomia

Epäonnistumisen pelko ei ole vain tunne. Se on syvälle juurtunut osa ihmisen olemusta.

Se on mekanismi, joka on auttanut meitä selviytymään.

Se esti ottamasta tarpeettomia riskejä ja varoitti meitä vaaroista.

Nykymaailmassa, jossa suurin osa riskeistä ei ole hengenvaarallisia, tuo sama pelko ei aina palvele meitä.

Se kääntyy itseäsi vastaan.

Pelko epäonnistumisesta syntyy syvästä tarpeesta kuulua ja tulla hyväksytyksi.

Pelko siitä, että menetät paikkasi yhteisössä, perheessä tai omassa mielessäsi.

Olemme oppineet yhdistämään epäonnistumisen ja arvon.

Lapsesta asti on opetettu onnistumisen tärkeyttä. Saat kiitosta, kun teet oikein, mutta kun epäonnistut, kohtaat korjauksen tai jopa kritiikkiä.

Tämä rakentaa ajatusmallin, jossa epäonnistuminen ei ole osa oppimista vaan merkki riittämättömyydestä.

Yrittäjänä pelko näkyy epäröintinä. Ajatus siitä, että yksi virhe voi kaataa kaiken.

Vanhempana pelko tulee eri muodossa. Se kietoutuu syvälle rakkauteen ja vastuuseen.

Kun lapsi ei menesty koulussa, kun hän tekee virheitä tai käyttäytyy huonosti, vanhemman epäonnistumisen pelko nousee pintaan.

Pelko arjessa voi näkyä täydellisyyden tavoitteluna. Ajatus siitä, että mitään ei voi tehdä, ennen kuin kaikki on valmista ja täydellistä.

Olen kokenut tämän omassa elämässäni. Yrittäjänä olen monesti ollut kahden päätöksen välillä.

Vanhempana olen tuntenut syyllisyyttä siitä, etten aina tiedä oikeaa tapaa tukea lapsiani.

Epäonnistumisen pelon kohtaaminen vaatii ajattelutavan muutosta.

Kyse on hyväksynnästä.

Siitä, että epäonnistuminen on luonnollinen osa ihmisyyttä, ei arvon mittari.

Oppiminen tapahtuu toistojen ja erehdysten kautta. Ei täydellisyyden tavoittelun kautta.

Jokainen epäonnistuminen rakentaa kokemusta ja jokainen kokemus tekee meistä vahvempia.

Pelko menettää voimaansa, kun oivaltaa, että epäonnistuminen on välttämätöntä kasvun ja oppimisen kannalta.

Pelko ei katoa, mutta sen ei tarvitse enää lamauttaa.

Tämä on matka, joka on vielä itselläkin kesken.

Onko sinulla haasteita aloittaa muutosta? Voit tutustua tähän aikaisempaan kirjoitukseeni: Ajatteletko, ettei muutoksella ole enää merkitystä? Mieti uudelleen.

Epäonnistuminen ei ole päätepiste. Se on vain yksi askel matkalla eteenpäin.

Mitä jos tämä ei onnistu?

Epäonnistumisen pelko juontaa juurensa syvälle ihmisen mieleen. Se ei ole pelkästään epävarmuutta siitä, miten asiat voivat mennä pieleen.

Se on myös häpeän pelkoa. Pelkoa siitä, mitä tapahtuu, jos kaikki näkevät, että epäonnistuit.

Tämä pelko on usein niin voimakas, että se estää edes yrittämästä.

Uudet ideat jäävät pöytälaatikkoon, ja unelmat kutistuvat takaisin haaveiksi.

Tiedän tämän tunteen liiankin hyvin. Noin kymmenen vuotta sitten päätin ottaa ison riskin. Ryhtyä yrittäjäksi.

Päätimme ystäväni kanssa perustaa kamppailusalin. Idea oli yksinkertainen mutta kunnianhimoinen. Halusimme rakentaa modernin kamppailusalin.

Ajatus tuntui oikealta, mutta sen mukana tuli painostava kysymys: Entä jos tämä epäonnistuu?

Pankin lainapaperit olivat konkreettinen muistutus siitä, että nyt olimme panostamassa enemmän kuin aikaa ja energiaa.

Mitä jos emme saa tarpeeksi harjoittelijoita? ajatus jyskytti takaraivossa, kun allekirjoitimme papereita.

Oli vaikea olla ajattelematta, mitä kaikki sanoisivat, jos projekti kaatuisi: Eihän tuossa ollut mitään järkeä alun perinkään.

Rakentamisen edetessä konkretisoitui myös riski. Tämä ei ollut enää idea, vaan jotain todellista.

Mietin välillä: Mitä jos epäonnistumme, ja tämä vie meidät taloudelliseen ahdinkoon?"

Yksi asia muistutti siitä, miksi olin alun perin lähtenyt tähän.

Halusin rakentaa ja luoda jotain merkityksellistä. Harjoittelupaikan, jossa ihmiset viihtyisivät.

Aloittamisen hetki oli pelottava. Vuosien jälkeen, voin katsoa taaksepäin ja nähdä, kuinka paljon kasvoin sen kautta.

Ei kaikki mennyt täydellisesti, mutta jokainen epävarmuuden hetki opetti minulle jotain tärkeää. Ei pelkästään yrittäjyydestä, vaan myös itsestäni.

Pelko epävarmuudesta ja häpeästä on aina läsnä, kun aloitamme jotain uutta. Mutta jos annamme tuon vieraan määritellä, mitä teemme, jäämme paikoillemme.

Jokainen idea, jokainen merkityksellinen teko alkaa päätöksestä toimia, vaikka pelko yrittää estää.

Kun ajattelen aikaa, jolloin salimme ovet avautuivat ensimmäistä kertaa, muistan edelleen sen hetken jännityksen. Oli mahdotonta tietää, tulisiko ovista tarpeeksi harjoittelijoita.

Epävarmuus ja häpeän pelko ovat usein suurimpia esteitä omassa mielessämme. Kun niiden yli uskaltaa hypätä, maailma näyttää aivan erilaiselta.

Työkalu pelon voittamiseen ja eteenpäin menemiseen

Epäonnistumisen pelko on yksi suurimmista esteistä toiminnan ja kasvun tiellä.

Pelon ei tarvitse pysäyttää. Se voi olla merkki siitä, että olet lähellä jotain tärkeää.

Tämä menetelmä perustuu ajatukseen, että pelon voittaminen ei tarkoita sen täydellistä poistamista, vaan toimintaa siitä huolimatta.

Pääperiaatteet tarjoavat yksinkertaisen, mutta tehokkaan lähestymistavan.

1. Määritä tärkein arvo
   
   Ensimmäinen askel pelon voittamisessa on kirkastaa, mikä on sinulle tärkeämpää kuin pelko. Pelko epäonnistumisesta on luonnollista, mutta se menettää voimaansa, kun asetat sen rinnalle jotakin suurempaa ja merkityksellisempää.
   
   Kysy itseltäsi:
   Miksi tämä asia on minulle tärkeä?
   Miten se vaikuttaa elämääni, läheisiini tai tulevaisuuteeni?
   Mikä on yksi asia, jonka haluan saavuttaa, vaikka se tuntuisi pelottavalta?
   
   Kirjaa vastauksesi ylös. Tässä pari esimerkkiä:
   Haluan olla lapsilleni roolimalli, joka näyttää, ettei pelkoa tarvitse pelätä.
   Haluan näyttää itselleni, että uskallan yrittää, vaikka epäonnistuminen olisi mahdollista.
   
   Kun tiedät, mikä on sinulle tärkeintä, pystyt siirtämään fokuksen pois pelosta ja kohti sitä, mitä oikeasti haluat saavuttaa.

2. Aseta hallittu riski
   
   Arvon määrityksen jälkeen on aika ottaa pieniä, hallittuja askeleita kohti tavoitettasi. Pelko voi tuntua musertavalta, jos otat liian isoja harppauksia kerralla. Sen sijaan pienet, hallitut riskit ovat tehokas tapa murtaa pelon halvaannuttava vaikutus.
   
   Kysy itseltäsi:
   Mikä on yksi pieni asia, jonka voin tehdä tänään?
   Miten voin testata tätä ideaa ilman, että asetan kaiken vaakalaudalle?
   Mitä voin tehdä, vaikka en olisi täysin valmis?
   
   Esimerkkejä hallituista riskeistä:
   Yrittäjänä: Testaa uutta markkinointikampanjaa pienellä budjetilla ennen täysimittaista lanseerausta.
   Vanhempana: Keskustele lapsesi kanssa avoimesti uudella tavalla, vaikka pelkäisit, että reaktio ei ole toivottu.
   
   Hallittu riski on askel, jossa epäonnistuminen on mahdollista, mutta sen seuraukset ovat rajattuja. Se antaa sinulle tilaa oppia ja kokea, että epäonnistuminen ei ole maailmanloppu.

3. Reflektoi rohkeutta
   
   Jokaisen askeleen jälkeen on tärkeää pysähtyä ja tarkastella, mitä tapahtui. Tämä on kasvun kriittinen vaihe, jossa epäonnistuminen muuttuu oppimiskokemukseksi ja itseluottamus rakentuu.
   
   Kysy itseltäsi:
   Mitä opin tästä kokemuksesta?
   Missä onnistuin, vaikka lopputulos ei ollut täydellinen?
   Mitä voisin tehdä seuraavalla kerralla paremmin?
   
   Reflektointi ei ole vain virheiden analysointia. Se on myös rohkeuden juhlistamista. Se auttaa näkemään, että jokainen pieni askel on edistystä. Riippumatta siitä, oliko lopputulos täydellinen.

Arvopohjainen toiminta motivoi ja antaa merkityksen pelon kohtaamiselle.

Hallitut riskit tekevät epäonnistumisesta vähemmän pelottavaa.

Reflektointi vahvistaa itseluottamusta ja auttaa näkemään edistymisen.

Näiden periaatteiden avulla voit muuttaa pelon voiman toiminnan energiaksi.

Pienet askeleet, jatkuva oppiminen ja arvojen kirkastaminen luovat pohjan. Niiden avulla et vain selviä epäonnistumisesta, vaan opit ja kehityt sen kautta.

Aloita jo tänään.

Kirjoita ylös yksi tärkeä arvo, valitse pieni askel, joka vie sinua sitä kohti, ja pysähdy reflektoimaan, mitä opit.

Askel eteenpäin pelosta huolimatta

Epäonnistumisen pelko on luonnollinen osa elämää.

Se syntyy halusta olla hyväksyttyjä ja onnistua.

Samalla se voi kääntyä meitä vastaan, estäen meitä ottamasta niitä askeleita, jotka ovat välttämättömiä kasvulle ja unelmien toteutumiselle.

Pelko ei kuitenkaan ole merkki siitä, että pitäisi pysähtyä. Se on usein merkki siitä, että olet lähellä jotain tärkeää.

Määrittelemällä tärkeimmät arvot, ottamalla pieniä, hallittuja riskejä ja reflektoimalla rohkeutta opit muuttamaan pelon energiaksi, joka vie eteenpäin.

Tämä menetelmä ei poista pelkoa, mutta se auttaa tekemään siitä toiminnan polttoainetta.

Haluan rohkaista sinua aloittamaan jo tänään.

Jokainen liike, vaikka pieni, on askel eteenpäin.

Sinun unelmasi ja tavoitteesi ovat tärkeämpiä kuin pelko epäonnistumisesta.

Tartu niihin rohkeasti.

Kiitos lukemisesta,
Tomi