Näin kävelylenkillä viime viikolla, kun joku mies jakoi tiedotteita postilaatikkoihin. Postilaatikoita oli siis rivissä useampi ja niitä oli kaksi riviä päällekkäin. 

Tämä ei ollut siis postin jakeluauto vaan joku muu. Hän ajoi auton aivan postilaatikoiden viereen, kurottui työntämään auton ikkunasta tiedotepaperin postiluukkuun. Ajoi 30 cm eteenpäin ja työnsi paperit seuraaviin postilaatikoihin.

Ajoi jälleen autoa 30 cm, paperit menivät autossa sekaisin. Hänen piti kerätä papereita autossa ja sen jälkeen jälleen kurottaa ikkunasta postilaatikoihin. Tätä toistui, kunnes paperit oli jaettu kaikkiin postilaatikoihin.

Itselleni vain heräsi kysymys. Miksi hän ei voinut nousta autosta ylös ja jakaa laput postilaatikoihin?

Tarina tuo esille täydellisesti sen, mihin nyky-yhteiskunta on ajautumassa: jatkuvaan kiireeseen, mukavuudenhaluun ja haluun tehdä asiat mahdollisimman nopeasti ja helpoimmalla tavalla.

Edes autosta ei voi enää nousta tekemään niin yksinkertaista asiaa kuin postin jakaminen.

Ollaan valmiita käyttämään enemmän aikaa ja energiaa kiertoteihin ja pikaratkaisuihin, kunhan ei joudu näkemään fyysistä vaivaa.

Miksi näin on? Teknologinen kehitys on varmasti yksi syy. Käytössä on välineitä ja palveluita, jotka mahdollistavat lähes kaiken suorittamisen yhdellä napin painalluksella. Houkutus on suuri.

Lyhyet matkat kauppaan tai töihin ajetaan autolla, vaikka kävely tai pyöräily olisi helposti toteutettavissa. Suoratoistopalveluiden binge-kulttuuri aktivoi katsomaan sarjoja tuntikausia putkeen.

Sosiaalinen media ja jatkuva sisällön virta on muuttanut ajattelutapoja. Kirjojen lukemisen tai asioiden syvälliseen ymmärtämiseen käytetyn ajan sijaan luetaan klikkiotsikoita ja selataan lyhyitä, pintapuolisia sisältöjä. Erilaiset sovellukset hoitavat meidän puolesta jopa ajattelutyötä.

Toinen merkittävä syy on se, että tehokkuutta arvostetaan väärällä tavalla.

Menestystä ja aikaansaamista arvioidaan sillä, kuinka monta asiaa saa tehtyä lyhyessä ajassa.

Tässä prosessissa unohtuu se, että pienetkin asiat, kuten nouseminen autosta postilaatikoiden ääreen tuntuu liian isolta vaivalta.

Tämä ajattelumalli luo kiirettä ja stressiä, ja se johtaa usein myös tyytymättömyyteen.

Näiden arjen valintojen myötä meistä tulee entistä passiivisempia ja riippuvaisempia ulkopuolisista ratkaisuista.

Nyky-yhteiskunnassa laiskuus on muuttunut piilotetuksi ilmiöksi.

Se ei näyttäydy perinteisessä muodossaan sohvalla loikoiluna, vaan ennemminkin jatkuvana tapana vältellä turhaa fyysistä tai henkistä vaivannäköä.

Loppujen lopuksi kysymys kuuluu: mistä kaikesta jäät paitsi, kun valitset aina helpoimman tien?

Kyky oppia, kasvaa ja olla läsnä omassa elämässä heikkenee.

Laiskuuden vaarat

Haluan alkuun määritellä, mitä tarkoitan tässä yhteydessä sanalla laiskuus.

Sillä on olennaista erottaa lepo ja laiskuus toisistaan.

Laiskuus:

• Passiivista ja suunnittelematonta ajan kuluttamista
• Velvollisuuksien ja tehtävien lykkääminen
• Epätasapainoinen suhde työn ja vapaa-ajan välillä
• Usein sisältää päämäärätöntä viihdettä kuten liiallista some-selailua

Jatkuva helppouden valitseminen ja haasteiden välttely johtaa taitojen ja kyvykkyyden rapistumiseen.

Laiskuus ei ole sama kuin tylsyys. Olen puhunut aikaisemmin tylsyyden hyödyntämisestä: Elämän ilo tylsyydessä - Löydä syvempi merkitys pysähtymällä

Laiskuus ei ole vain yksilön ongelma. Sen vaikutukset ulottuvat koko yhteisöön ja yhteiskuntaan.

Valitessasi jatkuvasti helppouden, menetät mahdollisuuden kehittää itseäsi.

Fyysinen kunto heikkenee, keskittymiskyky heikentyy ja mieli turtuu rutiineihin. Mikään ei enää vaadi ponnistelua.

Yrittäjänä laiskuus tarkoittaa menetettyjä mahdollisuuksia. Välttämällä vaikeita päätöksiä ja haastavien projektien loppuunsaattamista, jää junnaamaan paikalleen.

Vanhemmilla laiskuus näkyy siinä, ettei jakseta kantaa vastuuta kasvattamiseen liittyvistä asioista. On paljon helpompi vain antaa lapselle jokin laite käyttöön niin lapsi on hiljaa eikä häiritse omaa tekemistä. Perheen sisäinen dynamiikka kärsii ja vanhemmuuden merkityksellisyyden tunne vähenee.

Laiskuus ei ole uhka vain yksilön hyvinvoinnille vaan se rapauttaa yhteisön ja laajemmin koko yhteiskunnan kestävyyttä.

Yhteiskunta, jossa yhä useampi välttelee vastuuta ja ponnistelua, ei kehity tai kasva.

Laiskuus on kuin myrkky, joka syövyttää sisältäpäin, jos et aktiivisesti taistele sitä vastaan, vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä laajoja ja syviä.

Miksi ihminen hakee luontaisesti mukavuuksia? 

Tämä taipumus ei ole sattumaa, vaan se on syvälle juurtunut ihmisen evoluution ja kulttuurisen kehityksen tulos.

Mukavuuden tavoittelu palvelee tiettyjä tarkoituksia, mutta nykypäivän olosuhteissa siitä voi tulla ansa. Se heikentää ihmisen fyysistä ja henkistä suorituskykyä sekä estää henkilökohtaista kasvua ja kehittymistä.

Evoluution näkökulmasta ihmismieli ja -keho on viritetty säästämään energiaa. Aikaisemmat sukupolvet elivät ympäristössä, jossa energiaa ei ollut saatavilla jatkuvasti. Kaikki ylimääräinen ponnistelu vaaransi selviytymisen.

Energian säästettiin tilanteisiin, jolloin sitä todella tarvittiin, kuten metsästyksessä.

Psykologisella puolella hyvä ruoka tai viihdyttävä TV-sarja aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmiä, mikä tuottaa dopamiinia ja muita mielihyvähormoneja.

Modernissa yhteiskunnassa mielihyvän lähteitä on runsaasti tarjolla. Tämä johtaa liialliseen mukavuuden tavoitteluun.

Teknologinen kehitys on tehnyt arjesta helpompaa kuin koskaan ennen. Helppous altistaa laiskuudelle ja jatkuva vaivattomuus vähentää kykyä kestää epämukavuutta tai haasteita.

Kulutuskulttuurissa mukavuudesta on tullut tavoiteltava arvo. Mainokset ja sosiaalinen media korostavat, miten elämän tulisi olla vaivatonta ja nautinnollista.

Moni hakee mukavuutta ja helppoutta myös stressin tai vaikeiden tunteiden välttelyyn.

Monet myös sekoittavat tarpeellisen palautumisen ja puhtaan laiskuuden.

Lepohetkille ja palautumiselle on tärkeä paikka elämässä, mutta jatkuva mukavuuden tavoittelu heikentää toimintakykyä.

Miten käy ajattelun?

Fyysinen kunto on saatu jo rapautumaan. Käykö sama ajattelulle?

Ajattelua ja muita luovia toimintoja ollaan kovaa vauhtia ulkoistamassa tekoälylle.

Tekoäly osaa jo kirjoittaa, analysoida isoja tekstimääriä, luoda kuvia ja musiikkia. Seuraavissa kehitysaskeleissa se pystyy ratkaisemaan entistä monimutkaisempia ongelmia ja haasteita.

Monia näistä asioista on pidetty ihmisyyden ytimenä.

Herättää kysymyksiä siitä, mikä rooli ihmisellä on, kun teknologia ottaa yhä suuremman osan entisistä inhimillisistä toiminnoista.

Voivatko ajattelun perustaidot jäädä kehittymättä tekoälyn käytön takia?

Merkitsemätön reitti kartalla katoaa ajan myötä, aivan kuten aivojen hermoyhteydet hämärtyvät ilman käyttöä. Samoin aivojen hermoyhteydet joko hiipuvat tai vahvistuvat sen mukaan, kuinka paljon niitä käyttää.

”Aivotoiminta ja keskittymiskyky eivät kehity täyteen potentiaaliinsa ilman harjoitusta, sanoo psykologian tohtori” – Mona Moisala

Usein teknologiasta ajatellaan, että se vapauttaa aikaa muuhun tekemiseen.

No, jos todella näin kävisi, niin mihin tämä uusi vapautunut aika nykypäivänä käytettäisiin?

Jokaisella löytyy varmasti omia vastauksia tähän kysymykseen.

Vaatimustason lasku

Väitöskirjatutkija Leea Lakka vietti kokonaisen lukuvuoden ysiluokassa takarivissä.

Luokissa Lakka havainnoi nuorten toimintaa ja hän halusi selvittää, miten takarivin oppilaat lukevat ja kirjoittavat ja mikä näitä käytäntöjä selittää.

”Helppouden pyrkimys leimaa kaikkea takarivin oppilaiden lukemista ja kirjoittamista. Pitkän tekstin sijaan kirjoitetaan mieluummin diaesitys, romaanin sijaan luetaan novelli tai katsotaan elokuva, kirjoittamisen sijaan otetaan kuva muistiinpanoista” - Lakka toteaa.

Työhön ryhdyttiin usein vasta pakon edessä. Pakko ei tarkoittanut tiukkoja rangaistusmenettelyjä vaan napakkaa, työskentelyä edellyttävää otetta opetukseen.

Kiinnostuksen herättelyyn houkuttelevat otteet vaikuttavat olevan yläkoulun arjessa melko tehottomia.

Parhaiten nämä toimenpiteet saivat toimimaan opettajat, jotka olivat vaativia mutta reiluja, ja joiden suhde oppilaisiin oli myös lämmin.

Tutkimuksessa nousi esille myös muita asioita, kuten kaverien vaikutus, nuorisokulttuuri ja ryhmäprosessit.

Minua herätti eniten ajatus siitä, että työskentelyyn vaikutti vaatimustason nostaminen paremmin kuin sen laskeminen tai keventäminen.

Tässä esimerkissä päästään laiskuuden teemaan ja siihen, miten liiallinen helppous murentaa tekemisen asennetta.

Lakka toteaa perustaitojen vahvistuvan harjoittelulla.

Opettajilla pitäisi siis olla oikeus ja mahdollisuus vaatia enemmän. Ainakaan vaatimustason rimaa ei saisi laskea.

Rytmitä toimintaasi

Nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassa on todella helppo kadottaa itsensä.

Kadottaa itsensä pirstaloituneeseen ja epävarmaan maailmaan.

Jatkuva sosiaalisen median ja uutisten virta turruttaa omat ajatukset täysin.

Et tiedä, mitä haluat, koska sinulla ei ole tavoitteita.

Tavoitteet auttavat sinua rajaamaan asioita, mihin sinun pitää keskittyä.

Et tiedä, mikä on sinulle merkityksellistä.

Merkityksellisyys löytyy tekemisen kautta. Laiskuus ajaa tekemättömyyteen, jonka takia asioista katoaa merkityksellisyys.

Ilman tavoitteita ja tekemistä, et pysty rytmittämään tekemistäsi ja kaikki tuntuu samalta puurolta päivästä toiseen.

Rytmin puuttuessa päivästä ajaudut jompaankumpaan reunaan. Toisessa reunassa olet laiskuuden vietävänä, etkä saa mitään aikaiseksi. Toisessa reunassa ylisuoritat kaikkea ja kaiken, etkä löydä aikaa levätä.

Ota nämä 3 askelta käyttöön:

1.  Aseta tavoite
   Mitä haluat tehdä elämässäsi? Jos et tiedä tähän vielä vastausta niin sinun on kokeiltava eri asioita. Aidosti motivoivat tavoitteet syntyvät omista intohimoista ja kiinnostuksen kohteista. Sen sijaan, että yrittäisit "löytää" jonkin ulkoa annetun tavoitteen.
   
   
2.  Luo toimintamalli
   Tavoitteet saavutat parhaiten kokeilemalla erilaisia lähestymistapoja ja oppimalla siitä, mikä toimii parhaiten juuri sinulle. Luo itsellesi konkreettiset taidot ja päivittäiset rutiinit, jotka mahdollistavat tavoitteiden saavuttamisen joustavasti ja kestävästi.
   
   
3.  Rytmitä päiväsi
   Tee töitä ja lepää. Aivot ja keho tarvitset aktiivista toimintaa ja lepoa sopivassa suhteessa, jotta ne toimivat hyvin. Etsi itsellesi paras rytmi. Tunti töitä ja 10 minuutin lepohetki. Neljä tuntia töitä ja loppupäivä rentoutumista. Jos olet töissä niin työnantajasi tietenkin asettaa tiettyjä raameja, jonka sisällä sinun pitää luoda oma rytmisi. Jos olet yrittäjä niin yksi tärkeimmistä asioista on tämän rytmin rakentaminen.

Näiden askelten avulla rakennat elämääsi vahvan pohjan, joka tukee tavoitteitasi ja päivittäistä tekemistäsi. 

Kun olet selkeyttänyt, mitä haluat, ja luonut käytännölliset rutiinit, pystyt toimimaan johdonmukaisesti ja tavoitteellisesti.

Oman rytmin löytäminen on avain siihen, että jaksat tehdä töitä pitkäjänteisesti ilman loppuun palamista.

Kun päivät ovat selkeästi rytmitettyjä ja sinulla on oma, toimiva malli, huomaat saavuttavasi enemmän vähemmällä stressillä.  Lisäksi sinun on mahdollista keskittyä siihen, mikä on oikeasti tärkeää, ja edetä rauhallisesti kohti tavoitteitasi.

Ilman selkeyttä ja tavoitteita ajelehdit päämäärättömään laiskuuden virtaan.

Tavoitteisiin ei tarvitse keskittyä joka päivä vaan ne antavat suunnan tekemiseen.

Aloitan aamut keskittymällä päivän tärkeimpiin asioihin. Puhelimestani on silloin suljettuna kaikki sovellukset ja muu perheeni vielä nukkuu. Pääsen rauhassa keskittymään ja nautin siitä paljon. Se tuo minulle samalla paljon iloa päivään.

Siinä vaiheessa, kun muu perhe alkaa heräillä ja viestejä rupeaa tulemaan puhelimeen, niin olen jo tehnyt päivän tärkeimmät tehtävät.

Päivän keskellä pidän pieniä taukoja tai liikuntahetkiä.

Iltapäivästä tee pirstaleisempia hommia. Kuten tapaamisia tai vastailen sähköposteihin.

Illalla vietän aikaan perheen kanssa, vien lapsia harrastuksiin, syömme yhdessä. Olen poissa työtehtävistä. Aivot saa levätä samalla.

Tämä rytmi toimii minulle hyvin. Hommia ei tule tehtyä liikaa, eikä myöskään vajottua päämäärättömään oleiluun.

Sama rytmi ei välttämättä toimi sinulle. Tärkeintä on, että lähdet kokeilemaan rohkeasti erilaisia toimintamalleja.

Pienet valinnat

Yhteenvetona on tärkeää muistaa, että pienillä arjen valinnoilla on suuria vaikutuksia.

Helppouden tavoittelu ja mukavuudenhalu voivat nopeasti kääntyä itseään vastaan, jolloin tekemisestä katoaa merkitys ja kehitys hidastuu.

Nousemalla pois mukavuusalueelta pystyt ylläpitämään sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia.

Tehokkuuden harha vie usein sivuraiteille.

Kun mietit omaa arkeasi, kysy itseltäsi: valitsenko liian usein helpoimman tien?

Ehkä seuraava haasteesi voisi olla nousta ylös, toimia aktiivisesti ja nähdä, mitä mahdollisuuksia se tuo mukanaan.

Kiitos lukemisesta,
Tomi