Me eletään ajassa, jossa sun pitää joko ryhdistäytyä tai rakastaa itseäsi just sellaisena kuin olet.

Kumpikaan ääripää ei yksin riitä. 

Olen seurannut somessa tätä ilmiötä jo pitkään.

Hyvinvointivalmennuksia on joka lähtöön.

Yhdessä huudetaan lopeta tekosyyt ja hoida hommasi.

Toisessa puhutaan myötätunnosta ja lempeydestä.

Ääripäät elävät somessa rinta rinnan.

Toisella puolella kurinalaisuus. Toisella itsensä hyväksyminen.

Toinen sanoo: “Sä et yritä tarpeeksi.”

Toinen: “Sä oot jo tarpeeksi.”

Rehellisesti? Molemmissa on jotain totta.

Erilaiset lähestymistavat puhuttelevat eri ihmisiä ja hyvä niin.

Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa voida hyvin. Ei yhtä oikeaa rytmiä. Ei yhtä oikeaa elämää.

Mäkin tarjoan hyvinvoinnin verkkovalmennusta.

Siksi haluan kertoa sulle, mitä oikeasti ajattelen hyvinvoinnin muutoksesta.

Sen ytimessä ei ole kuuden viikon pikakuuri.

Eikä täydellinen ruokavalio, jota sä et jaksa noudattaa arjessa.

Eikä edes motivaatio, koska se tulee ja menee.

Pysyvä muutos ei tapahdu yhdessä päätöksessä. Se tapahtuu sadoissa pienissä valinnoissa, kuukausien ja vuosien aikana.

Se ei ole näyttävä alku. Se on tylsien arkipäivien kestävä rytmi.

Siksi uskon tähän: Jos haluat pysyvän muutoksen, opettele malttia. 

Kaikki tärkeä vie aikaa.

Pelkkä tahdonvoima ei kanna pitkälle

Mä näen sen jatkuvasti:

Ihmiset haluaa tehdä muutoksen. Vahva päätös, selkeä tavoite, ehkä uusi sovellus tai ruokavalio, treeniohjelma printattuna jääkaapin oveen. Alussa kaikki tuntuu mahdolliselta. Nyt mä oikeasti teen tämän.

Sitten tulee elämä.

Yksi huonosti nukuttu yö. Lapset sairastaa. Työt kasaantuu.

Sä unohdat syödä, et ehdi liikkua, ja jossain vaiheessa lipsahdat. Siinä kohtaa monelle tulee mieleen: Miksen mä pysy tässä? Mikä mussa on vikana?

Tässä piilee koko ongelma.

Me uskotaan, että muutos on kiinni meistä. Meidän tahdonvoimasta.

Että jos sä et pysy suunnitelmassa, se johtuu siitä, että sä et vaan halunnut tarpeeksi.

Tätä samaa viestiä toistetaan kaikkialla.

Erityisesti somessa, missä ihmiset jakaa pikakuurin before–after -kuvia ja kirjoittaa alle: Tee vaan päätös. Sä pystyt siihen.

Eihän se pidä paikkaansa. Ei pitkällä aikavälillä.

Tahdonvoima on kuin kännykän akku.

Se kestää hetken, mutta ei kanna koko päivää, eikä varsinkaan viikkoja tai kuukausia.

Tahdonvoima on rajallinen resurssi, joka hupenee käytössä. Tätä kutsutaan nimellä egon heikkeneminen (ego depletion). Tila, jossa kyky tehdä itseä tukevia päätöksiä heikentyy sitä mukaa, kun joudutaan jatkuvasti ponnistelemaan.

Eli mitä enemmän sä joudut pakottamaan itseäsi, sitä vähemmän todennäköisesti sä jaksat jatkaa.

Se ei tarkoita, että sä olisit laiska.

Se tarkoittaa, että sä olet ihminen.

Tämän takia mä en usko pelkkään ryhdistäytymiseen.

Jos muutos lepää vain tahdonvoiman varassa, se kaatuu heti kun elämä yllättää.

Ja kun se kaatuu, sä luulet, että sä epäonnistuit.

Vaikka oikeasti…

Ongelma ei ollut susta. Ongelma oli menetelmässä.

Onko kyse itsekurista vai jostain tärkeämmästä?

Tarvitaan vaan enemmän itsekuria.

Tämä lause nousee pintaan aina, kun ihminen kokee epäonnistuneensa omassa hyvinvoinnissaan.

Kun ruokavalio ei pysy kasassa, treenit jää väliin tai iltaherkut vie taas voiton, moni ajattelee automaattisesti, että ratkaisu olisi lisää kuria.

Että pitäisi vain puristaa kovemmin, ryhdistäytyä ja tsempata enemmän. Kyllä, itsekuri on tärkeä taito. Mä en väitä vastaan. Se on kyky sanoa itselleen: Teen tän, vaikka ei huvita. Se kyky kantaa pitkälle.

Mutta jos koko muutos nojaa pelkän itsekurin varaan, me rakennetaan korttitalo.

Sillä itsekuri on luotettava vain silloin, kun elämä on hallinnassa. Kun sä nukut hyvin, saat tukea ympäriltä, syöt säännöllisesti ja sulla on selkeä rytmi. Silloin itsekuri toimii.

Silloin sä jaksat valita paremmin. Mutta kun elämä heittää kapuloita rattaisiin, se sama kurinalaisuus alkaa usein murentua. Ei siksi, että sä olisit heikko, vaan siksi, että sun järjestelmä ei kestä kuormaa.

Kyse ei siis ole siitä, että meidän pitäisi unohtaa itsekurin harjoittaminen.

Jos sua kiinnostaa syventyä tähän teemaan lisää eli miksi jatkuva pyrkimys ongelmattomaan elämään ei vie sinne, minne toivoisit. Kurkkaa tämä mun aiempi kirjoitus: Miksi haaveilet ongelmattomasta elämästä – opi selviämään haasteiden keskellä.

Kyse on siitä, että me tarvitaan ympärille paremmat rakenteet, jotka vähentävät sen jatkuvan itsekurin tarvetta. Me tarvitaan selkeä arjen rytmi, joka tukee palautumista ja ennakoitavuutta.

Me tarvitaan ympäristö, joka auttaa tekemään parempia valintoja, ei jatkuvasti sabotoi niitä. Me tarvitaan myös kykyä olla lempeitä itsellemme silloin, kun ei mene putkeen. Koska ei mene. Ei kenelläkään.

Mä ajattelen niin, että itsekuri on kuin käsijarru.

Sitä tarvitaan välillä, mutta jatkuva ajaminen käsijarru päällä ei vie pitkälle.

Sen sijaan sun pitää opetella rakentamaan elämä, jossa ohjaat kulkua ratilla, navigoit esteitä ja joskus pysähdyt huilaamaan. Se on oikeaa taitoa. Se on kestävää muutosta.

Joustavuus ei ole luovuttamista.

Se on strateginen valinta.

Pitkässä juoksussa juuri se erottaa ne, jotka muuttavat tapansa, niistä, jotka yrittävät aina uudestaan samalla tavalla ja pettyvät joka kerta.

Repsahdus ei ole loppu – se voi olla juuri se, mitä sä tarvitset

Me ollaan totuttu ajattelemaan, että repsahdus on epäonnistuminen. Että se hetki, kun sä skippaat treenin, syöt mitä sattuu tai unohdat koko hyvinvointisuunnitelman. Se on merkki siitä, ettet pystynyt. Että sä pilasit kaiken. Eikä siinä ole mitään yllättävää. Meidät on ehdollistettu uskomaan, että kehitys on suora viiva. Että onnistuminen on sitä, ettei koskaan horju. Ja että jos horjahtaa, pitää aloittaa alusta.

Mä väitän, että tää ajatus on yksi suurimmista esteistä pysyvälle muutokselle.

Koska todellisuudessa jokainen repsahdus on mahdollisuus.

Jos sä uskallat katsoa sitä tarkemmin.

Jos sä uskallat kysyä:

• Miksi tää tapahtui juuri nyt?
• Mitä mä tarvitsin sillä hetkellä, mitä en saanut muualta?
• Miten voisin ensi kerralla toimia vähän fiksummin. Ei täydellisesti, vaan fiksummin?

Repsahdus voi opettaa enemmän kuin kymmenen onnistunutta päivää.

Se voi paljastaa, missä kohtaa sun arki ei vielä toimi.

Se voi näyttää, että sä tarvitset enemmän unta. Tai enemmän tukea. Tai vähemmän painetta.

Mutta sä et näe mitään siitä, jos sä vain ruoskit itseäsi ja aloitat taas uudelleen, nollasta.

Mä näen repsahdukset kuin testipisteinä matkalla.

Ne ei tarkoita, että sä olisit epäonnistunut. Ne tarkoittaa, että sä olet oppimassa.

Oppiminen on ainoa tapa luoda jotain pysyvää.

Kyse ei ole siitä, ettet kaadu.

Kyse on siitä, miten sä nouset ja mitä otat mukaan, kun nouset.

80/20 Fight Plan

Rakenna elämä, joka kannattelee sua, ei vaadi jatkuvaa puristusta

Usein kun ihminen haluaa tehdä muutoksen, hän alkaa miettiä mitä valintoja pitäisi tehdä toisin.

Pitäisikö alkaa herätä aikaisemmin?

Syödä terveellisemmin?

Liikkua enemmän?

Meditoida, juoda enemmän vettä, käydä kylmässä suihkussa?

Sitten mennään. Täysillä.

Alkuinnostus kantaa viikon, ehkä kaksi. Kunnes arki iskee: väsymystä, kiirettä, yllättäviä käänteitä.

Yhtäkkiä kaikki taas jää.

Sama vanha kuvio. Sama pettymys. Sama olo: Miksen pysy tässä?

Tässä kohtaa suurin osa tekee yhden kohtalokkaan virheen:

He yrittävät uudestaan, samalla tavalla.

Ajatellaan, että ongelma on minussa. Itsekurissa. Motivaation puutteessa.

Ongelma ei ole sinussa.

Ongelma on siinä, että yrität tehdä valintoja tyhjän päälle. Ilman tukevaa rakennetta, ilman valmisteltua arkea, ilman systeemiä, joka auttaisi sinua silloin, kun et jaksa tehdä päätöksiä.

Tässä kohtaa astuu kuvaan 80/20 Fight Plan

80 % sun hyvinvoinnista rakentuu siitä, millaiset rakenteet arjessa on.

Vain 20 % jää päivittäisten valintojen varaan.

Kun rakennat arjen niin, että se tukee sua automaattisesti. Sun ei tarvitse “jaksaa” joka päivä.

Sä et tarvitse jatkuvaa itsekuria tai motivaatiota, koska systeemi toimii sun puolesta.

Miltä tämä näyttää käytännössä?

Se näyttää siltä, että:

• Treenipäivä on aina maanantai ja torstai, eikä sitä mietitä joka viikko uudelleen.
  
  
• Lounaat on valmiiksi mietitty kolmeksi päiväksi eteenpäin, niin ettei nälkähetkellä tarvitse alkaa googlata terveellisiä reseptejä.
   
• Kotiin ei osteta jatkuvasti herkkuja, koska tiedät, että väsyneenä sä et tee parhaita päätöksiä.
   
• Kännykän ruutuaika on rajoitettu illalla, jotta oikeasti ehdit palautua. Etkä herää aamulla aivot sumussa.
   
• Sun kalenterissa on tilaa myös palautumiselle, eikä se ole vain, jos ehdin -kohdassa.

Et enää elä päivä kerrallaan selviytyen, vaan luot itsellesi raamit, jotka kantavat sinua.

Silloin ne päivät, jolloin kaikki ei mene putkeen, eivät kaada koko pakkaa.

Koska 80 % toimii silti.

Se 20 %, se on se liikkumavara. Se tila inhimillisyydelle.

Tilaa mokata, olla väsynyt, olla välillä ihan tavallinen.

Tämä ei tarkoita, että itsekurilla ei ole väliä.

Päinvastoin. Silloin kun rakennat arjen rakenteet vahvoiksi, sun ei tarvitse käyttää itsekuria koko ajan.

Vaan säästät sen niihin hetkiin, kun sitä oikeasti tarvitaan.

Kun arki tukee sua, itsekuri ei ole pakko. Se on valinnaista kapasiteettia.

En usko täydellisiin suunnitelmiin, enkä varsinkaan siihen, että jokaisen päivän pitäisi mennä nappiin.

Uskon systeemeihin.

Toistettaviin rytmeihin, jotka toimivat myös silloin kun sä et ole parhaimmillasi.

80/20 Fight Plan ei ehkä kuulosta niin dramaattiselta kuin uuden vuoden lupaukset tai kuuden viikon kehonmuokkauskuurit.

Siinä on yksi ero. Tämä toimii pitkällä aikavälillä.

Se on ainoa asia, joka oikeasti ratkaisee.

Mitä sä saat, kun lopetat puristamisen ja alat rakentaa oikein?

Tämä ei ole vain muutos tavassa ajatella hyvinvointia.

Tämä on muutos siinä, miltä sun elämä voi tuntua joka päivä.

Kun et enää rakenna jaksamista jatkuvan suorittamisen tai täydellisyyden varaan, vaan vahvojen rakenteiden ja joustavuuden varaan. Alat huomata, että asiat alkaa toimia eri tavalla.

Ensimmäinen asia, jonka moni huomaa, on rauhallisempi mieli.

Kun et enää elä jatkuvassa syklissä, jossa joko onnistut tai epäonnistut. Et enää käytä energiaa jatkuvaan itsekurin ylläpitämiseen tai itsesyytöksiin, jos jokin menee pieleen. 

Alat uskoa, että yksittäinen päivä ei määritä sinua, vaan kokonaisuus.

“We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit.”
– Aristoteles

Se tunne, että ei tarvitse olla täydellinen voidaksesi edistyä, tuo tilalle jotain paljon tärkeämpää: luottamusta itseesi. Se tunne kantaa.

Toinen hyöty on kestävämpi hyvinvointi.

Ei sellaista, joka toimii vain silloin, kun elämä on helppoa ja aikaa on yllin kyllin. Vaan sellaista, joka kestää kiireet, perhehässäkät, unettomat yöt ja työpaineet.

Tämä ei todellakaan tarkoita, että kaikki sujuisi aina kivuttomasti. Vaan että sinulla on malli, joka joustaa silloin kun tarvitsee ja palauttaa takaisin silloin kun olet valmis jatkamaan.

Kun sinulla on toimiva rytmi, lomat tai sairastelut ei enää romahduta kaikkea. Ne ovat osa elämää, ei uhka hyvinvoinnille.

Tärkein muutos: parempi suhde itseesi.

Alat kohdella itseäsi samalla tavalla kuin kohtelisit hyvää ystävää. Rehellisesti, mutta myötätuntoisesti.

Et enää yritä muuttaa itseäsi koska vihaat sitä, missä olet nyt. Vaan koska uskot, että ansaitset voida paremmin. Tämä on iso muutos. Se ei näy heti ulospäin, mutta se muuttaa kaiken sisällä.

Kun nämä kolme asiaa yhdistyy: rauhallisempi mieli, kestävä hyvinvointi ja lempeämpi tapa katsoa itseäsi. Alat nähdä tulevaisuuden toisin. Et enää epäilyksen tai jatkuvan ryhtiliikkeen kautta.

Vaan luottamuksena siihen, että sä pystyt. Että muutos ei ole jotain, joka odottaa jossain kaukana.

Se on jotain, joka rakentuu joka päivä. Pala palalta.

Lopulta kyse ei ole muutoksesta – vaan rakentamisesta

Me eletään ajassa, jossa meitä ohjataan jatkuvasti kohti muutosta.

Muuta tapasi. Muuta kehoasi. Muuta ajatteluasi. Muuta elämäsi.

Usein se tehdään kiireellä. Sellaisella pakottavalla sävyllä, jossa on mukana ajatus siitä, että sä et ole vielä tarpeeksi, ennen kuin olet muuttunut.

Mitä jos muutos ei ole oikea sana?

Mitä jos sun ei tarvitse muuttua joksikin toiseksi, vaan palata sen äärelle, mikä tukee sinua parhaiten?

Mitä jos kyse ei ole siitä, että aloitat alusta. Vaan siitä, että rakennat siitä kohdasta, missä nyt olet?

Me ei tarvita enempää ryhtiliikkeitä.

Me ei tarvita lisää päättäväisiä maanantaiaamuja, jotka kaatuvat viimeistään torstaihin.

Me ei tarvita enää yhtään ohjelmaa, joka lupaa kaiken kuudessa viikossa, mutta unohtaa kertoa, mitä tapahtuu sen jälkeen.

Me tarvitaan toistoa. Rytmiä. Malttia.

Me tarvitaan rakenteita, jotka kannattelevat silloinkin, kun motivaatio on poissa ja energia vähissä.

Me tarvitaan lempeyttä, joka ei päästä helpolla, mutta joka ei myöskään hylkää silloin kun kompastutaan.

Tämä ei ole pikaratkaisu.

Tämä ei ole draaman täyteinen muodonmuutos.

Tämä on sun arjen uudelleen rakentamista. Niin että se alkaa palvella eikä vaadi koko ajan lisää.

Jos tämä kaikki resonoi ja haluat rakentaa oman 80/20 Fight Planin käytännössä. Olen luonut sitä varten verkkokurssin, joka ei yritä muuttaa sinua toiseksi ihmiseksi, vaan auttaa tukemaan itseäsi paremmin. Valitse Vahva Elämä – verkkokurssi ei tarjoa pikaratkaisuja. Se tarjoaa suunnan, jota kohti mennä, silloin kun et jaksa enää aloittaa alusta.

Silloin hyvinvointi ei enää tunnu siltä, että pitäisi koko ajan jaksaa enemmän.

Se tuntuu siltä, että arki kulkee eteenpäin sinun mukana.

Se tuntuu siltä, että sä hengität vähän vapaammin.

Siltä, että jokin muuttui. Ei kerralla, mutta pala palalta.

Ei äänekkäästi, vaan vakaasti.

Ei siksi, että sä puristit, vaan siksi, että sä rakensit.

Hyvinvointi ei ole tavoite, jonka saavutat.

Se on tapa elää niin, että voit hyvin. Myös silloin, kun elämä ei ole helppoa.

Kiitos lukemisesta,
Tomi